Tiistai-iltana tuli kurkku kipiäksi, ja yön aikana se vain paheni siinä määrin, että aamulla päätin suosiolla jättää reenit väliin siltä päivältä. Sen sijaan lähdin ex tempore katsomaan Hobitin toista osaa (Smaugin autioittama maa) ensipäivänäytökseen Ompussa. Ajatukseni siitä alempana, spoilerivaroituksen jälkeen. #

Tässä on nyt seuraavan puolen vuoden aikana tulossa muutamakin elokuva, jotka näillä näkymin aion käydä katsomassa. Takana on pitkä kuiva kausi, muistini mukaan tätä ennen viimeksi kävin elokuvissa melkein tasan vuosi sitten (silloin Metsän tarina). Keväällä ensi-iltaan tulee 300: Rise of an Empire, joka trailerin perusteella on samanlaista, mutta tuhat kertaa voimakkaampaa visuaalis-testosteronispornoa kuin 300: täysin unohdettava tarina, mutta täydelliseksi optiseksi elämykseksi maalattu. #

Sitten on tietysti Godzilla tulossa ensi kesän kynnyksellä. Trailerin perusteella odotan jotain hyvää, mikä on elokuvamainokselta helvetin kova saavutus, koska A) Godzilla on niin uskomaton hahmo, että siitä on ilmeisesti vaikea tehdä vakavaa elokuvaa, ja B) Hollywood on jo kerran munannut homman niin pahoin. #

== Spoileriosuus ==
Smaugin autioittama maa vastasi Hobitin ensimmäisestä osasta jääneiden muistikuvien nostattamiin odotuksiini ihan täysin: ei tämä edelleenkään mikään Taru sormusten herrasta ole, vaan se höpsö lastensatu, joka sitä edelsi. Toimintavaihde oli nyt melkein koko ajan täysillä, mikä ei varmaan vetoa kaikkiin katsojiin. Minua se kyllästytti oikeastaan vain hetken ihan lopussa, kun kääpiöiden teutarointi Smaugin kanssa tuntui venyvän ja venyvän – siinä olisi ollut saksille töitä. #

Lisäksi tietysti inhoan romansseja ja varsinkin kolmiodraamoja, ja sellainenkin tähän oli ämpätty. En muista oliko kirjassa mitään sen suuntaistakaan, mutta absoluuttinen tuomioni riippuu siitä: jos oli, niin hyvä on, mutta jos ei ollut, niin tuo oli sitä tyypillisintä Hollywoodin pakkosyöttöoksennusta, jonka kieltäisin ensimmäisenä, jos olisin Kalifornian diktaattori. #

TSH-vihjauksia oli, mikäli muistan kirjan oikein, selvästi enemmän kuin kirjassa. Sitäkin pidän hyvänä puolena, sillä se oli edelleen yhtä tyylikästä kuin ensimmäisessä osassa. Vertailukohtana mieleeni hiipii Matrix-trilogia, jonka jälkimmäissä osissa käärittiin kaksi kakkapökälettä ensimmäisen elokuvan tyylikkääseen käärinfolioon. (Niissä tosin kronologia oli tietysti eri kuin Hobitin ja TSH:n kesken.) #

Tiivistettynä: jos lähdet katsomaan näitä odottaen TSH:ta, petyt melko varmasti, mutta jos lähdet katsomaan odottaen sitä, mitä Hobitti-kirja oli TSH-kirjojen jälkeen, Hobitti-elokuvien TSH-viittaukset ilahduttavat melko varmasti. #