Kun joulun alla kuulin kotimaisen luontodokumentin ilmestyvän elokuvateattereihin, päätin ilman muuta käydä sen katsomassa. Tiesin kyllä, ettei se mitenkään tavallista ole, mutten tiennyt, että se on niinkin harvinaista: edellisestä tapauksesta on 50 vuotta, mikäli Metsän tarinan tuottaja Marko Röhriä on uskominen. #

Kriitikot ovat arvostelleet Metsän tarinan kerronnan eri puolia. Minusta siinä oli oikeastaan vain yksi iso vika: se oli irrallinen kaksinpuhelu, kun sen olisi pitänyt olla monologi. Lapsiääni olisi toiminut ihan hyvin johdantona ja epilogina, mutta nyt kerronta poukkoili ärsyttävästi sen ja ”isän” kertojaäänen välillä ja häiritsi keskittymistä. Lisäksi lapsiäänen repliikit olivat usein melko konemaista paperistalukemista (mikä on tietysti ohjaajan eikä lapsinäyttelijän syy). #

On vaikea sanoa olisiko kaksinpuhelu toiminut yhtään paremmin, jos se olisi ollut aitoa vuoropuhelua eikä kaksi toisistaan irrallista kerrontaa. Voi olla, että se olisi vain korostanut lapsiäänen kehnoa eläytymistä. Summa summarum: olisitte jättäneet kerronnan aikuisäänelle! #

En muistaakseni tätä ennen ole nähnyt ylipäänsä luontodokumentteja elokuvateatterissa. Luulen kuitenkin, että isolla rahalla tuotetuissa (lue: BBC:n) dokumenteissa kuvan tekninen laatu on paljon tätä tasaisempaa. Varsinkin makro-otoksissa Metsän tarinan kuvanlaatu oli paikoin ihan liian heikkoa valkokangaskokoiseksi. Ikävä kirjoittaa näin, sillä näkisin kotimaisia luontodokkareita teatterissa mieluusti myös jatkossa, ja kuitenkin Metsän tarinan kuva pikemminkin kärsi kuin hyötyi teatteritekniikasta. #

Elokuvan luojat ovat varmasti tehneet parhaansa, ja teknisesti paljon tätä parempaan tuskin kovin helposti kotimaisin resurssein pystyttäisiin. Yrityskin on tukemisen arvoinen, ja siksi kaiken edeltävän tietäenkin olisin luultavasti mennyt teatteriin tätä katsomaan. Eikä Metsän tarina huono elokuva ole; teattereissa pyörii jatkuvasti siihen verrattuna teknisesti ylivertaisia mutta elokuvallisina kertomuksina paljon heikompia tekeleitä. #

Responses

  1. Haluaisin mennä katsomaan tuon mutta pelkään että siellä on pelottavia lähikuvia hyönteisistä. Miten paljon tuota ötökkäpuolta oli? Noloa mutta mua oikeesti ahdistaa jotkut kovakuoriaiset ihan helvetisti! Eikä muurahaisetkaan näytä viattomilta makrokuvissa!

  2. En siis ole nähnyt traileria enkä mitään, kuullut vaan jotain jostain toisella korvalla että tollanen metsäleffa on joten voi apua, onko se pelkästään ötököistä se leffa? :D

  3. Oli siinä niitäkin jonkin verran. Kerronnassa niitä ei vain juurikaan huomioitu lukuunottamatta juuri muurahaisia, joiden kuhisevasta pesästä otetut lähikuvat ehkä ovat ötökkäkammoiselle se pahin kohta yhdessä surviaisten parveilun kanssa. Mutta sanoisin, ettei lipun hinta niiden takia hukkaan mene, vaikka pitäisit silmät kiinni jokaisen hyönteiskuvan kohdalla, sillä 95 prosenttia kuvista oli kuitenkin jotain muuta (nisäkkäitä, lintuja ja kasveja).

  4. Okei, no mahtavaa, sitten se ehkä pitää nähdä :) Mutta en tiedä pääsenkö ikinä leffateatteriin asti (järjestelykysymyshän se vain olisi) mutta aina voi haaveilla!

  5. Tässä on se hyvä puoli, että kun tämä aikanaan näytetään telkkarista, nuo tekniset heikkoudet silottuvat. Eli jos et pääse teatteriin, kannattaa katsoa telkusta tai ostaa levy. Tosin minun käsitykseni telkkarista on tietty ihan antiikkinen, voi olla että nykyaikaisilla kotiteattereilla (jollainen teillä varmaan on) päästään jo visuaalisesti hyvin lähelle elokuvateatterikokemusta hyvässä ja huonossa.

  6. Onneksi ei ihan vielä kotiteatterimeiningillä mennä vaan ihan suht. taviskokoinen telkkari on mutta huvitti kyllä jouluna kun äiti intoili telkkarista tulevaa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ja sitten alkoi hirveä harmitus että miten se on niin huonolaatuinen. Ehkä siksi että heidän telkkarissa on tuumakokoa se 50! :D Se taas todisti sen että miksi mä en halua meille yhtä isoa teeveetä!

  7. Kas kummaa jos ei Yle HD:na jo sitä Y & E:tä lähettänyt. Ehkä niillä on siitä vain DVD. :) Kyllä se lähetyksen taso tuon kokoisessa telkkarissa jo näkyy, näkyy jo paljon pienemmissäkin etenkin se kaistanleveyden loppuminen (esimerkiksi lumisateen tai lintuparven pikselöityminen).

  8. Paluuviite: Elokuvissa

Comments are closed.