(Spoilereita ei vielä tässä alkupuolella, varoitan niistä alempana sitten.) #

Hobitti: Odottamaton matka oli oikein mainio. En oikein osaa vielä verrata sitä TSH-elokuviin puhtaasti ”parempi vai huonompi” -merkityksessä. Tarina on ilman muuta riittävän itsenäinen, minkä ehdon täyttymättömyys olisi ehkä ollut helpoin syy leimata ensimmäinen Hobitti pelkäksi TSH:n maineella rahastukseksi, mutta sekin ehto siis täyttyy (kirkkaasti!). Se johtuu varmaan siitä, että kyseessä on sovellus samasta alkuperäismateriaalista kuin mistä TSH-elokuvatkin, eikä mistään edellisten elokuvien menestyksen jälkeisessä rahastuspaineessa sutaistusta tarinasta. #

Ja entäpä elokuvatrilogiaksi ”venyttäminen”? Ei siitä ainakaan tuossa ensimmäisessä osassa ollut mitään haittaa. Yleisemminkin, kai se nyt kuitenkin on niin, että jos kirjan kuin kirjan pohjalta tehdään elokuva, siinä joudutaan heittämään 70-80 prosenttia käytettävissä olevasta aineistosta pois, kun useimmille tuotannoille ei uskalleta etukäteen varata rahaa edes trilogian verran, eikä yleisö ole tottunut niin kattaviin käsittelyihin. Jos rahaa on tarpeeksi ja alkuperäistarina on seikkailuromaani, niin totta hitossa siitä riittää ainesta vaikka miten moneen elokuvaan. Eri asia sitten tietysti on se, kuinka hyvin elokuvantajat materiaalinsa hyödyntävät. #

Odottamaton matka muistuttaa rakenteellisesti ja temaattisesti silmiinpistävän paljon Sormuksen ritareita. Se on varmasti tietoinen ratkaisu ja toimii mielestäni elokuvan eduksi. Korkeintaan siitä lienee eri mieltä joku sellainen tämän lajityypin potentiaalinen katsoja, joka ei ole TSH-elokuvia vielä tähän mennessä nähnyt. Sellaisia ovat luultavasti vain vasta nyt elokuvan ikärajan saavuttaneet lapset, joilta TSH:n näkemisen on ikärajanatsihuoltaja kieltänyt. #

Kuten Sormuksen ritaritkin omassaan, Odottamaton matka ottaa tarinassaan vasta ensimmäisiä askeleita, mutta kuin ensimmäisen trilogian menestyksen rohkaisemana. Vaikka palkeita säästellään vielä jonkin verran juonenkaaren kasvunvaralle, meno on selvästi kovempaa kuin TSH:n aloituksessa. En tiedä onko siinä lainkaan perää, mutta sitä voisi kuvailla vaikka niin, että Sormuksen ritareita tehdessään Jacksonin piti säästää rahaa voidakseen lisätä löylyä kahdessa myöhemmässä elokuvassa, mutta Hobitin ensimmäistä osaa tehdessään hänen on pidäteltävä menoa vain sen verran, että myöhemmissä elokuvissa olisi vielä ylipäänsä inhimillisesti mahdollista näyttää/nähdä enemmän. Rahallisia rajoitteita (esimerkiksi tehosteille) ei enää ole. #

Kuten muistaakseni Hobitti-kirjakin (joskin sen kohdalla tämä oli tietääkseni enimmäkseen ennalta suunnittelematonta), Odottamaton matka oli maustettu herkullisen hienovaraisilla vihjauksilla tulevasta, joka tässä tapauksessa on jo (taas edellä mainitsemani poikkeusyleisö poislukien) katsojan tiedossa (eli TSH). Joku saattanee pitää sitäkin osoituksena rahastuksesta, mutta minusta se tehtiin ihan riittävän tyylikkäästi. Ja oikeasti, Tolkienin sormuksen ympärille kutoma tarina on niin kertakaikkisen eeppinen, että sitä lienee vaikea lypsää Tolkienin omassa tarinassa niin paljon, että se menisi mauttomuuden puolelle. (Toivottavasti Peter Jackson ei tule lukeneeksi tätä ja pyri osoittamaan luuloani vääräksi jatkossa. Hollywoodhan pyrkii alati itsensä alittamiseen.) #

== TÄMÄN VIIVAN ALLA SPOILEREITA! == #

 #

Asia, josta selkeimmin en Odottamattomassa matkassa pitänyt, oli Gandalfin Sarumania kohtaan tuntema vastenmielisyys ja sen alleviivaus. Olen kaikkea muuta kuin Tolkien-asiantuntija, mutta muistini mukaan särö Gandalfin ja Sarumanin suhteessa syntyi vasta Sarumanin puolenvaihdoksen myötä. Sitäkin varmemmin muistan Gandalfin saapumisen Rautapihaan Sormuksen ritareissa ja sen vilpittömän nöyrän kuuliaisuuden, jota hän Sarumanille vielä siinä vaiheessa osoitti. #

Gandalfin esittäminen ikään kuin jo Hobitin aikoihin Sarumaniin kyllästyneenä nakertaa maata sen alta, kuinka suuri teko Gandalfilta oli hylätä Saruman Sormuksen ritareissa tämän petoksen jälkeen. (”The friendship of Saruman is not lightly thrown aside.”) Sen ja Sormuksen ritarit -elokuvassa annetun vaikutelman säilyttämisen (eli johdonmukaisuuden) takia näin ei olisi Hobitissa mielestäni pitänyt tehdä, olipa muistikuvani alkuperäistarinan velhojen suhteesta sitten oikeassa tai ei. #