(Spoilereita ei vielä tässä alkupuolella, varoitan niistä alempana sitten.) #

Hobitti: Odottamaton matka oli oikein mainio. En oikein osaa vielä verrata sitä TSH-elokuviin puhtaasti ”parempi vai huonompi” -merkityksessä. Tarina on ilman muuta riittävän itsenäinen, minkä ehdon täyttymättömyys olisi ehkä ollut helpoin syy leimata ensimmäinen Hobitti pelkäksi TSH:n maineella rahastukseksi, mutta sekin ehto siis täyttyy (kirkkaasti!). Se johtuu varmaan siitä, että kyseessä on sovellus samasta alkuperäismateriaalista kuin mistä TSH-elokuvatkin, eikä mistään edellisten elokuvien menestyksen jälkeisessä rahastuspaineessa sutaistusta tarinasta. #

Ja entäpä elokuvatrilogiaksi ”venyttäminen”? Ei siitä ainakaan tuossa ensimmäisessä osassa ollut mitään haittaa. Yleisemminkin, kai se nyt kuitenkin on niin, että jos kirjan kuin kirjan pohjalta tehdään elokuva, siinä joudutaan heittämään 70-80 prosenttia käytettävissä olevasta aineistosta pois, kun useimmille tuotannoille ei uskalleta etukäteen varata rahaa edes trilogian verran, eikä yleisö ole tottunut niin kattaviin käsittelyihin. Jos rahaa on tarpeeksi ja alkuperäistarina on seikkailuromaani, niin totta hitossa siitä riittää ainesta vaikka miten moneen elokuvaan. Eri asia sitten tietysti on se, kuinka hyvin elokuvantajat materiaalinsa hyödyntävät. #

Odottamaton matka muistuttaa rakenteellisesti ja temaattisesti silmiinpistävän paljon Sormuksen ritareita. Se on varmasti tietoinen ratkaisu ja toimii mielestäni elokuvan eduksi. Korkeintaan siitä lienee eri mieltä joku sellainen tämän lajityypin potentiaalinen katsoja, joka ei ole TSH-elokuvia vielä tähän mennessä nähnyt. Sellaisia ovat luultavasti vain vasta nyt elokuvan ikärajan saavuttaneet lapset, joilta TSH:n näkemisen on ikärajanatsihuoltaja kieltänyt. #

Kuten Sormuksen ritaritkin omassaan, Odottamaton matka ottaa tarinassaan vasta ensimmäisiä askeleita, mutta kuin ensimmäisen trilogian menestyksen rohkaisemana. Vaikka palkeita säästellään vielä jonkin verran juonenkaaren kasvunvaralle, meno on selvästi kovempaa kuin TSH:n aloituksessa. En tiedä onko siinä lainkaan perää, mutta sitä voisi kuvailla vaikka niin, että Sormuksen ritareita tehdessään Jacksonin piti säästää rahaa voidakseen lisätä löylyä kahdessa myöhemmässä elokuvassa, mutta Hobitin ensimmäistä osaa tehdessään hänen on pidäteltävä menoa vain sen verran, että myöhemmissä elokuvissa olisi vielä ylipäänsä inhimillisesti mahdollista näyttää/nähdä enemmän. Rahallisia rajoitteita (esimerkiksi tehosteille) ei enää ole. #

Kuten muistaakseni Hobitti-kirjakin (joskin sen kohdalla tämä oli tietääkseni enimmäkseen ennalta suunnittelematonta), Odottamaton matka oli maustettu herkullisen hienovaraisilla vihjauksilla tulevasta, joka tässä tapauksessa on jo (taas edellä mainitsemani poikkeusyleisö poislukien) katsojan tiedossa (eli TSH). Joku saattanee pitää sitäkin osoituksena rahastuksesta, mutta minusta se tehtiin ihan riittävän tyylikkäästi. Ja oikeasti, Tolkienin sormuksen ympärille kutoma tarina on niin kertakaikkisen eeppinen, että sitä lienee vaikea lypsää Tolkienin omassa tarinassa niin paljon, että se menisi mauttomuuden puolelle. (Toivottavasti Peter Jackson ei tule lukeneeksi tätä ja pyri osoittamaan luuloani vääräksi jatkossa. Hollywoodhan pyrkii alati itsensä alittamiseen.) #

== TÄMÄN VIIVAN ALLA SPOILEREITA! == #

Hopea Porsche, spoileri Punainen Porsche, spoileri Hopea Porsche, spoileri, etusivu #

Asia, josta selkeimmin en Odottamattomassa matkassa pitänyt, oli Gandalfin Sarumania kohtaan tuntema vastenmielisyys ja sen alleviivaus. Olen kaikkea muuta kuin Tolkien-asiantuntija, mutta muistini mukaan särö Gandalfin ja Sarumanin suhteessa syntyi vasta Sarumanin puolenvaihdoksen myötä. Sitäkin varmemmin muistan Gandalfin saapumisen Rautapihaan Sormuksen ritareissa ja sen vilpittömän nöyrän kuuliaisuuden, jota hän Sarumanille vielä siinä vaiheessa osoitti. #

Gandalfin esittäminen ikään kuin jo Hobitin aikoihin Sarumaniin kyllästyneenä nakertaa maata sen alta, kuinka suuri teko Gandalfilta oli hylätä Saruman Sormuksen ritareissa tämän petoksen jälkeen. (”The friendship of Saruman is not lightly thrown aside.”) Sen ja Sormuksen ritarit -elokuvassa annetun vaikutelman säilyttämisen (eli johdonmukaisuuden) takia näin ei olisi Hobitissa mielestäni pitänyt tehdä, olipa muistikuvani alkuperäistarinan velhojen suhteesta sitten oikeassa tai ei. #

Responses

  1. Paluuviite: Piispansilta
  2. Tämähän oli paljon ajatellumpi arvio kuin lehdissä julkaistut, joita tänään luin parikin kappaletta; Yle Puheen elokuvakriitikkokin sanoi lähinnä vähän sitäsuntätä. Itse kuulun kyllä niihin, joiden mielestä Hobitin venyttäminen kolmeksi (ilmeisesti kolmetuntiseksi) elokuvaksi on mielenvikaisuutta. Kun sehän on tosiaan lähinnä satukirja, jossa on simppeli lyhyt juoni ja vähän henkilöitä. Mutta raha ratkaisee, of course, en minä sillä, ja tuskin Jackson saa mitään huonoa aikaiseksi. Vaikka niin jotkut kylläkin väittävät.

    Samapa tuo silti minun kannaltani. En ole vielä TSH-leffojakaan katsonut, pitäisi kai ne joskus alta pois vilkaista ennen kuin Hobittiin asti pääsee. Tolkien-elokuvat ovat kuitenkin ilmiönä sen verran kiinnostavia, että niistä lukee mielipiteitä mielellään.

    Tärkein lopuksi: Mitäs pidit Hoegaardenista?

  3. Vähän henkilöitä? Se yksi asia, jonka tästä unohdin ja mikä harmitti jälkikäteen, oli se, että kääpiölauma oli aivan naurettavan kokoinen käyttöönsä nähden. Minä olisin sietänyt alkuperäistarinan hahmokaartin karsintaa elokuvatisoinnin vuoksi oikein hyvin, mutta voin kuvitella mikä äläkkä siitä olisi noussut hc-fanien parissa.

    Kyllä Jacksonkin munaa silloin tällöin.

    Hoegaarden… Ikäväkseni täytyy todeta, etten vieläkään ole maistanut olutta josta olisin pitänyt. Ehkä tämä etsintäni on yhtä turhaa kuin jos en tykkäisi colan mausta, mutta yrittäisin silti sinnillä löytää colajuomaa josta pitäisin. Jatkan yrittämistä kai vain siksi, että viineistä olen vuosien yrittämisellä peräti löytänytkin ehkä pari-kolme, joita olen pystynyt juomaan tuntematta silkkaa vastenmielisyyttä.

  4. Minä varmaan mielessäni sulautan sen kääpiöjoukon yhdeksi, taisi olla aika erityispersoonaton sakki. No, muistini voi myös pettää, on siitä varmaan kymmenen vuotta kun olen Hobitin lukenut.

    Eikä edes aloiteta viineistä. Minä olen niiden suhteen jo luovuttanut.

  5. Kirjassa sellainen kasvoton sakki menee varmaan ihan häiritsemättä, kun ne eivät joka rivillä pompi näkyvissä. Elokuvassa taas, jos se sakki on juonen mukaan koko ajan tiiviisti mukana, niitä on vaikea rajata kuvasta ulos, jolloin ne ovat enemmän läsnä kuin kirjassa, ja jos niillä ei kuitenkaan ole mitään elokuvan senhetkisten kohtausten kannalta merkittävää (puhe- tms.) roolia, vaikutelma on kummallinen. En itse asiassa ainakaan näin äkkiseltään muista vastaavaa elokuvissa aiemmin nähneeni.

  6. Sama juttu häiritsi itseäni, että Saruman kuvattiin kyyniseksi byrokraatiksi , joka on ihan valmis sulkemaan silmänsä pahuudelta… Aattelin, että Jackson haluaa alleviivata sitä, että tämä on se pahis siitä edellisestä leffasta, muistatteko. Mutta pitäisi lukea Hobitti uudestaan, kun en yhtään muista, miten Saruman siinä oli kuvattu.

  7. Justiin siltä se vaikutti. Christopher Leehän on (LOTR-oheisdokkareiden mukaan) hillitön tolkienisti, hän varmaankin osaisi kysyttäessä kertoa miten asian pitäisi olla. Ehkä häneltä ei kysytty, tai sitten muistelemme kirjan kuvausta väärin.

  8. Paluuviite: Elokuvissa

Comments are closed.