Koko viikon oon nukkunu huonosti tukkoisen hengitykseni takia. Ihmettelin että mikä sitä nyt muka taas tukkii, mutta eilen puhkesi kunnolla flunssaksi sitten. Kunnolla siis niinku mulla, eli semmonen mitätön vieläki; en muista koskaan mitään miesflunssaviboja sairastaessani saaneeni, ja ylipäänsä olen viime vuosina hyvin harvoin sairastanu edes tätä vähäistäkään. Eilen jätin salin väliin, mutta nyt jo tuntuu että huomenna saattaisin taas mennä. #

Perustin viimein Trello-taulun, tai -tauluja, omien asioitteni organisointiin. Nyt ahdistaa lievästi aiempaa enemmän, kun näkee miten paljon kaikkea on tekemättä, ja miten monet asiat (ATK-taulun mukaan) ovat rikki. Lisäksi tuntuu siltä, että pitäisi tehdä metataulu, jonka tehtävät olisivat pelkästään noiden muiden taulujen organisointia: kirjaan asiat yleensä ylös nopeasti vain kopypastana, tai sanalla/parilla, ja niiden merkityksestä on taatusti vaikea ottaa tolkkua joskus viikkojen päästä. #

Mutta on se siltikin ehkä vähän parempi kuin aiempi systeemi, jossa kirjasin samoja asioita Gmailin luonnokseen. (Pitäisi tehdä kortti siitäkin, että perkaan ne muistiinpanot sieltä luonnoksista Trelloon tai muualle.) #

Olen taas siinä ”dokumentoin blogiin kaiken” -haaveilutilassa, joka ei koskaan aiemminkaan ole tuottanut juurikaan mitään konkreettista tulosta. Nytkin ajattelin, että pitäisi kirjoittaa (yllä olevan lisäksi) yksityiskohtaisesti koko päivästä, vaikka sen sisältö onkin ollut ihan tavallisen mitätöntä, sillä tavoitteeni ei koskaan (kun sitä tietoisesti pohdin) ole tuottaa mitään kirjallista briljanssia, vaan juurikin dokumentoida omaa ajatteluani ja lisäksi (sitä tärkeydeltään näennäisen mitätöntä) arkeani. (Erikoisjoukkojen sotilaat vaikuttavat erikoisen yksimielisiltä siinä, että ruokakaupassa käynti on banaaliuden huipentuma.) #

Kadehdin uskontoja, jotka suoltavat koko ajan maailmaan valtavat määrät tekstiä: vaikka se tuotanto onkin lähes täysin fyysisestä todellisuudesta irrallaan, se dokumentoi kuitenkin lähes 1:1 kirjoittajiensa ajattelua. Siinä jotain, mihin ei eläin pysty. Eikä sellainen tuotteliaisuus edellytä uskovaisuutta, vieläkin enemmän kadehdin Lloyd Evansin kaltaisia aktivisteja, jotka sotivat huuhaata vastaan tuottamalla melkein yhtä paljon tekstiä (tai tässä tapauksessa puhetta) korjatakseen joka ikisen virheen. #

(Sivuhuomio: ärsyttää, kun otsikkoni ovat niin usein sitaatteja englanninkielisiltä artisteilta, mutta minkäs teet kun kotimainen musiikki on niin paskaa.) #