Tarkoitushan oli tänne muutettuani hommata joitain uusia harrastuksia, jotta ei koko elämä olisi vain tuota jokapäiväistä kuntosalia. Lopputulos: käyn nyt kuntosalilla kahdesti päivässä. Ei mennyt niin kuin Drumsössä. (Jokos tuo hassunhauska väännelmä olisi niin kulunut, että voin käyttää sitä post-ironisesti?) #

No sen toisen kerran käyn kylläkin ensisijaisesti velipojan sparraajana. Mutta olen hyödyntänyt tilaisuutta ja siirtänyt osan aamuohjelmasta sinne illemmalle käynnille. Muuton jälkeen onnistuin sentään typistämään aiemmin kuusipäiväisen ohjelman viisipäiväiseksi, mutta sen seurauksena (ja liikkeiden rajusta karsimisesta huolimatta) useimpien päivien ohjelmat laajenivat liian isoiksi kerralla tehtäviksi. Nyt kun osan lihaksista voi treenata niin että välissä on kunnon tauko, tulevat tehtyä aiempaa tehokkaammin sekä ne aamun että ne nyt illalle jätetyt. #

Lisäksi käyn kävelylenkillä. Kaikki aika mikä ei mene liikkuessa menee joko ruoanlaitossa tai syömisessä, mutta silti esim. tänäkin aamuna heräsin kiljuvaan nälkään vaikka eilisiltana söin kasan (FODMAPittomia) lättyjä. Jos olisin urheilija, niin ei tässä olisi järkeä, mutta kun ainut tavoitteeni on oma henkinen hyvinvointini, tällainen fyysisesti raskas rääkki on tarkoituksenmukaista: se antaa hermostolle niin paljon tekemistä, että sille jää hyvin vähän kapasiteettia ja aikaa askarrella tosiasioiden parissa. Mitä tehokkainta eskapismia siis, ruumiista viis. #

Suurin aivotyön vaara on kävelylenkeillä, kun laskurikin raksuttaa jo niin automaattisesti ettei siihen kulu henkistä kapasiteettia ollenkaan. Keksinkinpä siksi vastikään, että musiikkia parempi häiriötekijä kävelyjen ajaksi on lukeminen. #

Tarkemmin sanoen annan jonkun muun lukea, ja kuuntelen sitä vanhalla kunnon MP3-soittimellani. Tätä varten hankin Elisa-kirjan (en suostu kirjoittamaan sitä väärin) tunnukset. (Hatunkallistus Juhalle vinkistä.) Puolta englanninkielisestä Internetistä nykyään sponssaava Amazonin Audible oli ensimmäinen vaihtoehto jota tutkin, mutta niillä on paljon huonommat ehdot kuin Elisalla: Audiblen kirjat ovat käyttövammautettuja, ja sen takia niiden siirtäminen vanhanaikaiselle MP3-soittimelle vaatii jotain Windows-sovelluspaskaa tai jotain, en jaksanut sen pidemmälle edes lukea. #

Elisan äänikirjat ovat kyllä vesileimattuja, mutta se ei haittaa niiden normaalia käyttöä millään lailla (tietääkseni). Ihan kunnollisia MP3-tiedostoja siis. Aloitin varovasti ilmaisnäytteellä (Baskervillen koira), ja ainut tähän mennessä löytämäni heikkous oli äänenlaatu: 80 kbps bittitaajuus jättää hiljaisessa ympäristössä huonollakin toistimella toivomisen varaa. Mutta kun oma kuunteluni tapahtuu siis tuolla ulkona, kaupungin kaduilla, sekin heikkous peittyy enimmäkseen kuulumattomiin. #

Hintatasokin vaikuttaa ihan kohtuulliselta sillä varauksella, että tuo äänenlaatu voi tosiaan siis olla deal breaker, jos tarkoitus on kuunnella keskittyneesti ja laadun kannalta otollisessa ympäristössä. Itsehän en jaksa nykyään keskittyneesti kuunnella Skeptoidia pidemmistä puhepodcasteistakaan kuin Someone Knows Somethingiä. (Hatunkallistus J:lle vinkistä.) Mutta sitäkin pitää kuunnella tietokoneen tuulettimen huminassa ja hyvin valaistussa huoneessa, ettei ala liikaa peljättää. #

Niin tuosta Baskervillen koirasta vielä sisällön puolesta sen verran, että en ole sitä muistaakseni aiemmin lukenut, vaikka useampiakin tv-sovituksia toki nähnyt, ja joitain muita Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -seikkailuita kyllä lukenut. Yllätyin tuossa siitä miten uskottavan psykopaattihahmon Doyle on kirjoittanut. Sellainen on aina populaariviihteessä ilahduttavaa (aiemmin näin on käynyt ainakin Komisario Morsen ja Hercule Poirotin parissa), ja hämmästyttää Doylen tarkkanäköisyys jo noin varhain. Luulin sitä noiden tv-sovitusten jälkikäteen päälle sovittamaksi jutuksi. #

Muokkaukset

  1. sitä pitääkin → sitäkin pitää #