Päivittelen yhä vain näitä podcasteja, sori siitä. Mutta kun nämä tällä hetkellä haukkaavat ison osuuden aivojeni uptimesta, niin ovat siksi päällimäisinä mielessä aina kun tähän kirjoituslootan eteen istuu. Ja ehkä haluan myös vähän levittää sanaa hyvittääkseni edes hieman sitä miten paljon viihdettä nämä muuten ihan ilman vastinetta tarjoavat. #

Undisclosedin The Killing of Freddie Gray loppui viimein. Hyvä niin, oli se kyllä kuin tervanjuontia koko sarja vielä ilman niitä piinallisen huonoja Addendumejakin. Mutta seuraavaksi sarjassa paluun tekee supernainen Susan Simpson, jeeeee! #

Actual Innocencen ykköskausi oli varsin sympaattinen ja sopivan pieniksi (yhden jakson mittaisiksi tarinoiksi) pilkottu pikku purtava. Äänenlaatu oli paikoin huono, mutta ei ollenkaan niin huono kuin miten paljon pahoitteluja sarjan tekijä, Brooke Gittings (jota diggaan!), koki sen edellyttävän. #

Hell[vete], monet Undisclosedinkin viimeaikaisista jaksoista ovat kärsineet paikoin yhtä huonosta laadusta, eikä sen tekijöillä missään nimessä enää ole valtuuksia vedota aloittelijuuteen (toisin kuin Brookella). Sitä paitsi (Actual Innocencen bonusjaksojen sarja) Special Helpersin jaksossa, jossa vieraana oli Undisclosedin ydintiimi, jopa Rabia Chaudrykin kuulosti (teknisesti) miellyttävältä toisin kuin omassa sarjassaan. Piruako ne siellä omassa studiossaan potikoiden kanssa sössivät? #

Actual Innocencen kakkoskausi on kuulemma tyyliltään vähän erilainen, mutta en ole vielä aloittanut sitä. #

Up And Vanishedin Payne Lindsey ansaitsi määdzit propzit multa, kun (JUONIPALJASTUSVAROITUS) pani ruumiinkätkijää puolustelleen eukon koville. Ei mitään Sarah Koenig -tyylistä ”suattaahan tuo olla niinnii vuan suattaahan tuo olla olemattakii” –tasapuolisuusharhailua, vaan vankkumaton moraalinen (ja mielestäni täysin oikea) kannanotto. #

Ja kului vuosi, ja Up And Vanishedille syntyi sisar, Sworn, jonka tuotannon taso heijastelee Lindseyn Up And Vanishedin parissa hankkimaa kokemusta. Swornin isäntä Philip Holloway on tuttu Up And Vanishedin bonusjaksoista, eikä miehen ulosanti ole ollenkaan hassumpaa kuunneltavaa. Swornin ensimmäisen, Oconee-järven rannalla tapahtuneesta mystisestä ja raa’asta kaksoismurhasta kertovan minisarjan poikkeuksellisuus kaikkien tähän mennessä kuuntelemieni true crime -podcastien joukossa on siinä, että sarjassa esiintyy amerikkalainen poliisi(piälys)mies, joka kaikesta päätellen on enemmän kuin tehtäviensä tasalla. Erittäin tyydyttävää kuunneltavaa sikälikin siis. #

Swornissa sitten puolestaan mainostettiin taas uutta podcastia, ja tällä kertaa kyseessä vaikuttaa olevan täsmäisku omaan kallooni: ytimekkäästi nimetty Serial Killers kertoo sarjamurhaajista. Nyt kun olen noista edellä luetelluista ajan tasalla, aloitan tämän seuraavaksi. Odotukseni ovat korkealla! Voin vain pettyä! #