Päi­vit­te­len yhä vain näi­tä podcas­te­ja, sori sii­tä. Mut­ta kun nämä täl­lä het­kel­lä hauk­kaa­vat ison osuu­den aivo­je­ni upti­mes­ta, niin ovat sik­si pääl­li­mäi­si­nä mie­les­sä aina kun tähän kir­joi­tus­loo­tan eteen istuu. Ja ehkä haluan myös vähän levit­tää sanaa hyvit­tääk­se­ni edes hie­man sitä miten pal­jon viih­det­tä nämä muu­ten ihan ilman vas­ti­net­ta tar­joa­vat. #

Undisclo­se­din The Kil­ling of Fred­die Gray lop­pui vii­mein. Hyvä niin, oli se kyl­lä kuin ter­van­juon­tia koko sar­ja vie­lä ilman nii­tä pii­nal­li­sen huo­no­ja Adden­du­me­ja­kin. Mut­ta seu­raa­vak­si sar­jas­sa paluun tekee super­nai­nen Susan Simp­son, jeeeee! #

Actual Innocencen ykkös­kausi oli var­sin sym­paat­ti­nen ja sopi­van pie­nik­si (yhden jak­son mit­tai­sik­si tari­noik­si) pil­kot­tu pik­ku pur­ta­va. Äänen­laa­tu oli pai­koin huo­no, mut­ta ei ollen­kaan niin huo­no kuin miten pal­jon pahoit­te­lu­ja sar­jan teki­jä, Broo­ke Git­tings (jota dig­gaan!), koki sen edel­lyt­tä­vän. #

Hell[vete], monet Undisclo­se­din­kin vii­me­ai­kai­sis­ta jak­sois­ta ovat kär­si­neet pai­koin yhtä huo­nos­ta laa­dus­ta, eikä sen teki­jöil­lä mis­sään nimes­sä enää ole val­tuuk­sia vedo­ta aloit­te­li­juu­teen (toi­sin kuin Broo­kel­la). Sitä pait­si (Actual Innocencen bonus­jak­so­jen sar­ja) Special Hel­per­sin jak­sos­sa, jos­sa vie­raa­na oli Undisclo­se­din ydin­tii­mi, jopa Rabia Chaudry­kin kuu­los­ti (tek­ni­ses­ti) miel­lyt­tä­väl­tä toi­sin kuin omas­sa sar­jas­saan. Pirua­ko ne siel­lä omas­sa stu­dios­saan poti­koi­den kans­sa sös­si­vät? #

Actual Innocencen kak­kos­kausi on kuu­lem­ma tyy­lil­tään vähän eri­lai­nen, mut­ta en ole vie­lä aloit­ta­nut sitä. #

Up And Vanis­he­din Pay­ne Lind­sey ansait­si määdzit propzit mul­ta, kun (JUONIPALJASTUSVAROITUS) pani ruu­miin­kät­ki­jää puo­lus­tel­leen eukon kovil­le. Ei mitään Sarah Koe­nig -tyy­lis­tä ”suat­taa­han tuo olla niin­nii vuan suat­taa­han tuo olla ole­mat­ta­kii” -tas­a­puo­li­suus­har­hai­lua, vaan vank­ku­ma­ton moraa­li­nen (ja mie­les­tä­ni täy­sin oikea) kan­nan­ot­to. #

Ja kului vuo­si, ja Up And Vanis­he­dil­le syn­tyi sisar, Sworn, jon­ka tuo­tan­non taso hei­jas­te­lee Lind­seyn Up And Vanis­he­din paris­sa hank­ki­maa koke­mus­ta. Swor­nin isän­tä Phi­lip Hol­loway on tut­tu Up And Vanis­he­din bonus­jak­sois­ta, eikä mie­hen ulos­an­ti ole ollen­kaan has­sum­paa kuun­nel­ta­vaa. Swor­nin ensim­mäi­sen, Oco­nee-jär­ven ran­nal­la tapah­tu­nees­ta mys­ti­ses­tä ja raa’asta kak­sois­mur­has­ta ker­to­van mini­sar­jan poik­keuk­sel­li­suus kaik­kien tähän men­nes­sä kuun­te­le­mie­ni true cri­me -podcas­tien jou­kos­sa on sii­nä, että sar­jas­sa esiin­tyy ame­rik­ka­lai­nen poliisi(piälys)mies, joka kai­kes­ta pää­tel­len on enem­män kuin teh­tä­vien­sä tasal­la. Erit­täin tyy­dyt­tä­vää kuun­nel­ta­vaa sikä­li­kin siis. #

Swor­nis­sa sit­ten puo­les­taan mai­nos­tet­tiin taas uut­ta podcas­tia, ja täl­lä ker­taa kysees­sä vai­kut­taa ole­van täs­mäis­ku omaan kal­loo­ni: yti­mek­kääs­ti nimet­ty Serial Kil­lers ker­too sar­ja­mur­haa­jis­ta. Nyt kun olen nois­ta edel­lä lue­tel­luis­ta ajan tasal­la, aloi­tan tämän seu­raa­vak­si. Odo­tuk­se­ni ovat kor­keal­la! Voin vain pet­tyä! #

Responses

  1. Kii­tos vin­keis­tä vin­keis­tä! Var­sin­kin tuo Sworn kuu­los­taa lupaa­val­ta. Juu­ri pää­tök­seen saa­ma­ni S-town oli kyl­lä niin vai­kut­ta­va, että vai­kea lie­nee saman­lais­ta koke­mus­ta saa­da, mut­ta etsi­vä löy­tä­nee.

Comments are closed.