Nousin kaksikymmentä yli seitsemän. Olisi tehnyt mieli vielä nukkua, mutta parvekkeen oven kautta ulkoa tuli jo niin paljon melua, että nukkuminen oli ollut levotonta jo pitkään. #
Kävelin salille. Siellä oli vähän lämpimämpää kuin ulkona, muttei yhtä tukalaa kuin viime viikolla. Tein selkää ja hauikset, lopuksi venyttelin. Tein selkää kokeeksi kaksikahvaisella ylätaljalla, se tuntui ihan hyvältä. #
Kävelin kotiin. Mennen tullen kuuntelin Radioteatterin käsikirjaa mahdollisille maailmoille (9: Kiitos kaikesta, Gaia). Tämä (sarjan viimeinen jakso) nyt oli vähän tämmöinen friikkisirkus niin kuin fantasiakirjat, eli juonella on hyvin vähän tarjottavaa, ja se vähä mitä on on lähinnä tekosyytä esitellä tekijän mielikuvituksen kehitelmiä. #
Kotona huomasin unohtaneeni eilen keittää riisipuuron! Mutta juuri siksipä minulla onkin tavallisesti kahden viikon puskurit. Söin riisipuuron ja kiivejä, sitten lähdin kävelylle. Vielä lähtiessäni oli hetkittäin pilvistä, loppumatkasta sitten aurinko porotti taas jo jatkuvasti. Jotenkin kummallisen paljon liikennettä tuntui tänään koko aamupäivän olevan. #
The Trail Went ColdinRobin Warderhan se siellä Undisclosedin addendumin vieraana! Synergistinen sattuma oli pantu molemmin puolin merkille, ja kylläpä minua näiden kahden sarjan leikkauspisteessä kuuntelijana tämä crossover ilahdutti. #
Kulki samalla lailla kuin toissapäivänä: jalat väsyneet, mieli virkeä. Oli kyllä huomattavasti kuumempaa, koska aurinko paistoi koko ajan, mutta se oli kuitenkin parempi kuin eilinen nahkea kuumuus. Olin 20 sekuntia tavoiteajasta jäljessä viimeisellä väliaikapisteellä. Palatessani kävin Prismassa. #
Kotona kävin suihkussa, sitten valmistin ja söin taas pekonipastaa (olisin syönyt lohta, mutta se Rainbow’n savulohi on Prismasta melkein aina loppu ja niin oli tänäänkin). #