Aamuyöllä aivoni rupesi kesken unien pähkäilemään ohjelmointiasioita niin että heräsin, ja sen jälkeen piti keskittymällä keskittyä olemaan ajattelematta, ennen kuin pääsin takaisin uneen. #

Nousin kymmentä vailla seitsemän. Ei väsyttänyt kovin paljon. #

Kävelin salille. Tein rintaa, joka tuntui vähän heikolta. Sen jälkeen venyttelin ja rullailin yhteensä kolmisen varttia. #

Kävelin kotiin. Koulun bussipysäkin asfaltti oli revitty auki ja tyä miähet siinä pyörittelivät peukaloitaan kun kävelin ohi. #

Kotona söin riisipuuron, sitten lähdin kävelylle. 12 astetta ja vielä lähtiessäni pilvistä, mutta sitten aurinko alkoi paistaa ja oli liian kuumaa. #

Palatessani kävin apteekissa ja Prismassa. Apteekkiin mennessäni siellä oli joku (nuorehko) selittäjä haastellut yhden virkailijan kanssa vissiin puoli päivää (vuoronumeroista päätellen: minä sain sisään tullessani numeron 193, sillä selittäjällä oli vissiin 185). Onneksi sitä oli paikattu niin hyvin, että meidän muiden ei tarvinnut kauan jonottaa. #

Sen sijaan niillä oli siellä nyt ihmeen paljon puutteita. Nasonex piti vaihtaa 0,03 € kalliimpaan Mommoxiin (jonka nimeämisessä on kyllä markkinoija mielestäni hieman epäonnistunut) ja Orionin mirtatsapiini 3,00 € kalliimpaan Ratiofarmiin. Jälkimmäistä minun piti ehdottaa itse, jostain syystä asiakaspalvelija ei sitä tehnyt vaikka vain hetkeä aikaisemmin oli itse ehdottanut tuota Nasonexin vaihtamista. #

Noiden pitäisi nyt piisata loppuvuodeksi. #

Kotona kävin suihkussa, sitten söin päivällisen. Join neljä ja puoli kupillista kahvia. Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. Koodasin. Se aamuyöstä päässäni raksuttanut ongelma osoittautui epäongelmaksi#

Pyykätäkin olisi tänään oikeastaan pitänyt, mutta en jaksanut. #

Edellisellä pohjoisenreissulla ostin Porokylän leipomon tattarilimpun, ja se osoittautui erinomaiseksi ruislimpun korvikkeeksi. Sen jälkeen olen samplaillut tuon lähi-Prisman gluteenittomien leipien hyllyä. Samaa tattarilimppua sieltäkin löytyy, mutta muita aivan yhtä hyviä ei vielä ennen tämänpäiväistä. #

Tänään ostin Vuohelan herkun Laitniemen jälkiuunileivän, ja voi että oli hyvvää. Söin melkein koko 400 g kiekon kerralla, saa nähä kuinka äijän käy. Moinen jauho- ja suolaköntti olisi pieni riski normaalivatsaisellekin. #