Nousin 6.00. Olisi nukuttanut vielä. #

Kävelin salille. Tein kolmisen varttia lihashuoltoa, olkapääjumpat, vipareita, ja pystärit vipulaitteella. #

Kävelin kotiin. Topeliuksenpuiston kentän kohdalla uusi, iso perhonen! En saanut puhelinta tarpeeksi ripeästi esille, ja toivotaan toivotaan -otos, jonka räiskäisin sen perään, meni sekin sormenpään takia aivan vituraksi. Vielä joskus minä amputoin nuo nakit tuon viimeisen nivelen kohdalta, kun se uloin pätkä on aina tiellä kaikessa. #

Kuva sormenpäästä
Filmed in äitivision

Vaikutti siivet levällään vähän saman muotoiselta kuin jatulisirvikäs, eli leveän malliselta, muttei ainakaan sen lyhyen hetken aikana, jonka siinä tiellä näin, ollut siivet supussa, vaan koko ajan levällään, eli sikäli vaikutti enemmän päiväperhoselta, ja leveiltä nekin noin takaa päin nähtynä vaikuttavat. Yläpinnan väritys vaalea, ja kirjailusta jäänyt mielikuva oli tiikeriraitamainen. Lähinnä ehkä muistutti f. valesinaa, mutta uskoisin, että olisin sen tunnistanut, jos se se ollut olisi. Ja olisi kyllä perin poikkeuksellista, jos näin varhain keisarinviitta täällä lentelisi. #

Seurasin sen lentoa vielä kauas sinne kentän taakse, sillä niin iso se oli, että jopa minun rupusilmilläni pystyi. Pienempi kuin ritariperhonen kuitenkin, ehkä amiraalin kokoinen. Amiraalia terävämmät siivet, enemmän ohdakeperhosmaiset. #

Tänä kesänä on kyllä ollut paljon käsikirjoitukseltaan näitä tällaisia havaintoja: #

”Perhonen. #

Iso#

EN TUNNISTA LAJIA.” #

Kotiin palattuani söin hirssipuuron. Pötköttelin, luin päivitykset, täyttelin nonogrammeja. #

Join termarillisen kahvia. Kirjoittelin tätä. Vastasin Traficomin tiedotekyselyyn#

Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. Heikko etelätuuli, selkeää, tukala helle. #

Alussa kävin Topeliuksenpuiston suunnalla kuulostelemassa, muttei sitä aamuista perhosta siellä tietenkään näkynyt. Pieni keltainen perhonen lensi, mittarimaisesti. #

Pysähdyin Metsokankaantien varrelle kuvaamaan levotonta tesmaperhosta, mutta hylkäsin sen heti kun hoksin sen paetessaan pelästyttäneen nokimittarin. Hassusti se tämä tuntuu aina ainakin kerran kesässä jostain esille putkahtavan, vaikken mitenkään erityisesti sitä etsikään, ja piileskelee yleensä jossain varjoisten lehtien kätköissä (huonosti kuvattavissa) niin kuin nytkin. #

Sen jälkeen Metelinpuiston suoralla nokkosperhonen, pitkästä aikaa. Serpentiinimittareita oli, ja niitä oli varmaan se keltainen siellä Topeliuksenpuistossakin. Tesmaperhosesta rakeisen kuvan sain, ovat melkoisen arkoja vielä. #

Orvokkia yritin taas, mutta sillä on siellä iso reviiri partioitavanaan, eikä se juurikaan lepää siitä hommasta, joten eilinen tilaisuus saattaa jäädä parhaaksi, ainakin tuon yksilön osalta. #

Metässä oli taas lähinnä Boloriaa, mutta onneksi myös vähän viileämpää kuin kaupungissa. Karttaperhosia vain kaksi, ja niistä ensimmäinen oli Kalimenojan mutkan ainut perhonen. Mutta heti sen jälkeen ensimmäiset haapaperhoset! Toinen jäi melkein alle, vaikken ollut ehtinyt edes kunnolla vauhtia polkea. Jäi lehdelle tarkkailemaan#

Seuraava oli hirvilinjalla, seuraava vähän ennen suosuosuoraa, ja vielä yksi vakiomutkassaan Auranmajan ja Jylkynkankaan välillä. #

Ne ovat kyllä liikuttavan pelottomia, ja pelottavan hidasliikkeisiä; eivät kerkiä pyöränkään tieltä pois, kuten edellä näimme. Jos jalan lähestyy, niin kuin nyt tein hirvilinjalla, niin niille tyypillistä käytöstä on lentää aivan siihen jalkojen juureen niin, ettei tarkennusetäisyyttäkään ole tarpeeksi. #

Palatessani kävin Prismassa. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten pesutuvalla varaamassa vuoron, sitten vein pyykit heti pyörimään. #

Lämmitin ja söin hampurilaiset. #

Hain pyykit koneesta ja ripustin. #

Perkasin ja latasin kuvat. Viimeistelin tämän. #

Viihdekulutus #