Nousin 5.00. Ei väsyttänyt kovin paljon. #

Levypalvelimen wlan oli hirttäytynyt taas yöllä, heti varmuuskopioinnin käynnistettyäni. Buuttasin sen uudestaan ja käynnistin taas varmuuskopioinnin, ja taas se hirttäytyi ihan muutaman minuutin päästä. #

Kävelin salille. Jalat tuntuivat kyllä vielä aamulla raskailta, mutta poljin silti toissaviikkoista paremman sisäpyöräilyn: 4,5. Tehot 200/487 W, sykkeet 146/165 bpm, kierrokset 84/112 rpm. #

Kävelin kotiin. Kävin suihkussa, sitten söin hirssipuuron. Pötköttelin, täyttelin nonogrammeja. #

Kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. Alkupuoli oli ihan miellyttävää, vaikka olikin pilvistä, ja lähtiessäni vain hitusen yli +4 °. Hiukkavaaraan tullessani alkoi sataa tihkuttaa aika sankasti, joten jätin Valkiaisjärventien väliin, kun etelän suunnalla näytti vähemmän sateiselta. Joen eteläpuolelle päästyäni sade loppuikin, ja hiljalleen aurinkokin alkoi pilkahdella sen verran, että vaatteet kuivuivat. #

Äimärautioon tullessani sitten tuli kuitenkin meren suunnalta uusi, kovempi saderintama. Suuatin minkä jaloista lähti, mutta aivan lunttimäräksi kastuin jo ennen saarille tuloa. Möljän sillalle tullessani satoi jo räntääkin, ja käpälät jäätyivät. #

Totta niillä oli Ilmatieteen laitoksella menneet eilisen ja tämän päivän ennusteet sekaisin, kun tuo tämänpäiväinen sade oli semmoinen, jota eiliselle ennustivat, kun taas tämän päivän ennuste näytti siltä miltä eilinen sää: vain heikkoja pikku tihkuja. #

Kameran jätin onneksi tänään kotiin sen pienenkin tihkun mahdollisuuden takia. Pikkutyllin näin kyllä Ruskonniityssä, ja ensimmäiset meriharakat lahdenrannalla. Jälkimmäisiä varten pysähdyinkin (sateesta huolimatta), mutta pakoonhan ne lensivät jo ennen kuin ehdin puhelinta edes tavoitella. #

Kun kotiin palattuani sain märät kamppeet riisuttua, ulkona vesisade loppui ja alkoi taas aurinko paistaa. #

Panin kuudenkympin pyykit pyörimään ja tattaririisin kiehumaan, sitten kävin suihkussa. #

Söin päivällisen. #

Otin levypalvelimen taas alas operoitavaksi. Kytkin sen verkkojohdolla nettiin wlan-tikun ohella niin että pääsin vaklaamaan sitä sen hirttäytymistä. Syy löytyi: Linux ei saanut vastausta USB:ltä, totesi sen kuolleeksi ja kytki sen pois päältä. Aivan ilmiselvähän tapaushan tuo oli, että kumma kun näinkin kauan kesti minulta sen selville saaminen. #

Wlan-tikku on kiinni PCIe-laajennuskortissa, jossa myös kaksi SATA-porttia. Tässä välillä niistä vain toinen oli käytössä, mutta torstaina kytkin sen toisenkin. Teoriani on siis, että se molempien SATA-porttien käyttö hukuttaa PCIe-väylän (tai sitten vain tuon kortin) kapasiteetin, jolloin USB:ssä kiinni olevan wlan-tikun vastaukset jäävät viipyilemään sen verran pitkäksi aikaa, että Linux luulee koko USB-väylän kadonneen. #

Archin foorumeilta löytyi jo niksejä kokeiltaviksi, mutta en oikein jaksa uskoa, että niilläkään tuo kuntoutuisi. Sen sijaan testasin kyllä jo toimivaksi niksin, jolla sen kilahtaneen USB-väylän saa resetoitua post eventum, ilman, että tarvii koko konetta uudelleenkäynnistää. #

Raaka workaround olisi panna käyttöjärjestelmä seuraamaan wlan-tikun verkkoliitäntää (vaikka pingillä), ja lukemaan nuo resetointiloitsut heti kun yhteys katoaa. Vieläkin parempi olisi, jos ne loitsut voisi kytkeä tuohon Linuxin kuolemanoletukseen. Kaikkein paras olisi, jos Linuxin saisi vähän kärsivällisemmäksi sen USB-väylän kanssa, ja se tikku sieltä tokenisi sitten aikanaan, kunhan vapaata väylää löytyy. #

Ripustin pyykit. #

Odroid-käyttäjät ovat näemmä jäljittäneet hyvin samannäköistä ongelmaa, ja ”this should be resolved in the latest upstream stable 5.4 kernel”: siellä on revertoitu USB-koodia. #