Jostain klo 3.00 etiäpäin näin sosiaalisesti kuormittavia unia. Ei mitään dramaattisia, mutta siis vain ylipäänsä sosiaalistelu-unia, joista aina välillä herätessäni tuntui siltä, että en kyllä halua nukahtaa uudestaan, kun virkistämisen sijaan väsyttävät.  #

Nousin 6.00. Ei väsyttänyt juurikaan. #

Panin riisipuuron kiehumaan ja pannukakun paistumaan. Söin aamupuuron. Pakastin riisipuuron. #

Nostin levypalvelimen takaisin ylähyllylle. Eilen annoin siinä taas btrfs:n rouskuttaa ison levyn läpi, eikä se löytänyt sieltä nyt enää yhtään virhettä. Eli se resetoitumisongelma korjautui sillä virtajohdon vaihdolla, mutta itse levyssä ei ilmeisesti mitään vikaa ollut (ehtinyt muodostua), vaan se entinen tiedostojärjestelmä oli vain jo ehtinyt mennä siitä jatkuvasta resetoitumisesta niin kuralle, ettei sitä enää ehjäksi saanut. #

Koodasin. #

Käynnistin miniläppärin pitkästä aikaa: edellinen kirjautuminen siihen oli helmikuussa 2022. Ubuntu 18.04 tuli elinkaarensa loppuun jo vuosi sitten, joten ristiinpäivitin tämän Debian 10:een, ja sitten 11:een. Uudelleenasennuksella olisin päässyt paljon helpommalla, mutta tämä olikin sellainen huvin vuoksi -operaatio. #

Imuroin lattiat. #

Leikkasin parran ja kävin suihkussa. #