28. toukokuuta 2024 – marginaali

Nukuin ihan hyvin jo, melkein kokonaan yskimättä. #

Näin unta, että Seeti kiipesi tikkaille, Lyyti seurasi perässä, ja minä pelkäsin, että Seeti tippuu, ja käy huonosti, ja Lyytille vieläkin pahemmin. #

Nousin 5.46. Ei väsyttänyt. #

Aamupuuron syötyäni pötköttelin ja luin päivityksiä. Ensimmäiset ritariperhoset Joutsassa. #

Koivutyttöperhonen jäi mulla vissiin taas tänä vuonna näkemättä. Viime kevät olikin siis se poikkeama tavallisesta, enkä ole ollut huono niitä löytämään. #

Hoitelin silppuhommia. Koodasin. #

Vaihdoin sykeanturin pariston. Edellisen Vartan vaihdosta (jota en näköjään ole tänne kirjannut) 3935,6 km ja kun sen viimeinen käyttö oli toissa viikolla, niin päivän vajaa 2 kk. Nyt vaihdoin siihen Duracellin. #

Kävin ajelemassa sovelletun vastapäiväkierroksen. Kokeilin nyt uudestaan sitä latupohjaa, joka oli viimeksi vielä luminen, ja oikein hyvää ajettavaahan se nyt oli. Parempaa jopa kuin pohjoispuolen kuntorata. Kyy löytyi heti sieltä alusta. #

Mutta Googlen neuvot olivat taas kelvottomat: siinä olisi pitänyt poiketa (koira)latupohjalta suuntaan, jossa kyllä selvästi joskus aiemmin oli ollut jonkinlainen väylä, puiden korkeudesta päätellen ehkä 5—10 vuotta sitten. #

En siis vieläkään päässyt Sääskensuon kautta, niin kuin olin aikonut, mutta kiersin sitten Vesijaontien mutkan ja Heikkilänkankaan kautta Madekoskelle, ja sen jälkeen reitti toimi niin kuin olin suunnitellut: joen yli Sanginsuuhun ja sieltä Kivikkokankaalle, jossa sitten kuntoradalle. #

Karttaperhonen löytyi viimein vähän ennen Kivikkokangasta. #

Eilinen sudenkorento oli yhä paikalla, yhtä arkana edelleen. Mutta sen perässä mentyäni löytyi sitten pari karttaperhosta lisää. #

Alusta alkaen pilvistyvää, ja Kivikkokankaalta alkaen sitten umpipilvistä Heikinharjuun asti, ja vasta Ritaharjun kohdalla mettästä pois lähdettyäni selkeni sitten ihan pilvettömäksi. Eli vasta siinä vaiheessa olisi alkanut kunnon perhoskelit. #

Mutta amiraaleja oli taas useita, suruvaippoja samoin. Jylkynkankaalla ei vielä ollut amiraalia, eikä tänään edes vara-amiraali suruvaippaakaan, joka vielä eilen siellä omalla paikallaan oli. #

Lopussa koukkasin vielä paskilan taitse saadakseni kilometrit täyteen. Siellä sudenkorento istui ihan rauhassa parin metrin päähän. #

Sielläkin lenteli kääpiökokoisen lanttuperhosen näköisiä, mutta Leptideahan se tietysti. Luulivat vain vissiin olevansa lanttuperhosia; samalla lailla pientareen fraktaalireunoja kolusivat. En saanut hyviä kuvia. #

Kotiin palattuani kävin suihkussa, sitten söin riisipuuron. #

Perkasin ja latasin kuvat. Kirjoittelin tämän. #

Hammashoidon tekstiviesti tuli viimein, ja varasin ajan webkälillä. Lähimpään paikkaan ei ollut aikoja ollenkaan, mutta elokuun lopulta löytyi aika Dentopolikseen, jossa kävin viimeistä edellisellä tarkistuksella. Silloin muistaakseni lähihoitola oli rempassa. #

Paistoin porkkanapapukalapihvipalat. #

Viihdekulutus #