Pahin meistä

Inter­ne­tissä on psy­ko­pa­tia­kil­pailu. Se, joka pys­tyy suh­tau­tu­maan äärim­mäi­sim­pään aineis­toon kyl­läs­ty­nei­syy­dellä, on voit­taja.

Soitin

Monty Pyt­ho­nin Decom­po­sing Com­po­sers. Tur­ricanin musiikki. Pliisukompista koostuvien konebiisien paskagenre. Soitto tk:n ajanvaraukseen.

Yea who wife

Olen viik­ko­kau­det kuun­nel­lut pääs­säni Air For Lifen vokaa­lia kyke­ne­mättä tun­nis­ta­maan mistä se on peräi­sin.

TV7:ää katsellessa heränneitä

Ilmei­sesti joka toi­nen hel­lun­tai­lais­perhe on joko itse polt­ta­nut kotinsa tai aina­kin tun­tee sellaisen hel­lun­tai­lais­per­heen.

Alentuvallentuva

Muut töissä ovat enimmäkseen minua selvästi nuorempia, ja senkin takia tunnen hassua aww-sympatiaa. Vähän kuin sisaruksien herättämää suojelunhalua.

Higher, higher

Björk näkyi sun­nun­taina. En ole elä­vän musii­kin ystävä, mutta sain lipun lah­jaksi, enkä vas­tusta musiikki-idoleiden näkemistä ilman lävitse.

Naiset

Nai­set ja karkki. Mikä siinä oikein on? Sit­ten pukeu­tu­mi­nen. Nai­sel­li­sesti pukeu­tu­vat nai­set. Miksi kukaan haluaa näyt­tää sel­lai­selta?

Piilossa pysyvät elokuvat

Jäl­ji­tän taas muis­toa: jokin 1980-luvun elo­kuva, jossa Markku Huh­tamo jah­tasi ros­voa, joka tappoi lopulta itsensä.