Edellisen kääntöpuolena on tietysti se, etten minä puolestani kykene empatiatasolla ymmärtämään useimpia useimpien muiden ihmisten haluamisia. Pystyn kyllä hyväksymään ne ja jopa kannustamaan heitä niiden kohteiden tavoittelussa, mutta oikeasti en varmaan koskaan pääse sisälle siihen millaista on haluta kouluttautua, haluta tehdä töitä, haluta ura, haluta ystäviä tai lapsia. Niiden ymmärrys jää minulla aina pinnalliseksi samalla tavalla kuin muilla jää pinnalliseksi minun avaruusrobottimaisuuteni ymmärrys#

Lähinnä sellaista monien haaveilemaa, minkä minäkin kykenen ymmärtämään edes vähän paremmin, lienee lottovoitto. Siitä muistan ainakin joskus lapsena haaveilleeni. Sekin tuottaa kyllä nykyisin vaikeuksia, mutta siis ainakin minulla on lapsuudenmuisto siitä millaista on haluta olla rikas. #

Responses

  1. Ja minä en tiedä, miltä tuntuisi saavuttaa yhtään mitään haaveilemaansa. Päinvastoin, tiedän, että kun jonkun haaveilemansa asian saa puettua sanoiksi, edes itselleen, se tarkoittaa sitä että siitä asiasta loittonee vain päivä päivältä kauemmaks. Kunnes jäljellä ei lopulta ole kohta enää mitään.

  2. Kuulostaa päinvastaiselta kuin mitä useimmat self help -gurut ja psykologit opettavat, eli että visualisoimalla tavoitteensa etukäteen niitä kohti alkaa huomaamattaankin ponnistella ja päästä.

Comments are closed.