Pari yötä juossut leuassa elohiiri. Liskutan sitä pienellä muovisella liimauspuristimella, joka oli joskus jonkin itse koottavan huonekalun mukana. Toimii! #

Marraskuu tuli ja pakkanen pasahti. #

Nousin kymmenen yli kahdeksan. Väsytti. #

Kävin salilla, jalakapäivä: 1jmv, vaakaprässiä, koukisteluja, pohkeita. #

Varasin pyykkituvan ja vein sinne kaksi koneellista pyykkiä pyörimään siksi aikaa kun söin. 95 asteen ohjelma pienemmässä koneessa kesti tunnin, mutta 60 asteen ohjelma olisi siinäkin ollut vain kolme varttia kuten isommassa. (Tämä muistiinpanoksi itselleni.) #

Käväisin vanhalla asunnolla tutkimassa saisinko irti yhden kattoplafondin, josta ruuvin kanta oli mennyt muhjuksi. Kokeilin jesarikikkaa, mutta ei siitä ollut mihinkään. FABLife be damned! Etsin myös paria käsipyyhettä joita ei tuossa edelliskappaleessa pyykkäämieni läjässä yllättäen ollutkaan. Mutta eivät ne olleet sinne vessaankaan jääneet. #

Tein loppuviikon porkkanakanat ja join 3,5 kupillista kahvia. #

Löhösin, pelasin vapaakenttää ja kuuntelin toisella silmällä TV7:n uutta Superkirjaa. Tämä tietokoneanimoitu sarja ei kiinnosta minua juurikaan. Vanha (1980-luvun alussa tehty) vetosi vain siksi, että se oli teknisesti sitä animelaatua, jota anime oli silloin kun olin pieni. Ja olihan siinä hauskaa väkivaltaa ja seksismiä niin kuin kunnon uskovaisten lastenohjelmassa kuuluukin. #

Näitä jälkimmäisiä saattaa toki olla tuossa uudessakin sarjassa, en katsonut sitä niin tarkkaan. Ainakin pohjalla olevat tarinat ovat tietysti niitä samoja vanhan testamentin iänikuisia kertomuksia joita TV7:n kaikki lastenohjelmat (ehkä Lintubongareita lukuunottamatta) jauhavat päivästä toiseen, ja se jo yksistäänkin takaa runsaasti väkivaltaa. #

En suinkaan inhoa tietokoneanimaatiota sinänsä, mutta nostalgiaväreitä siitä saa vain jos se on 1990-luvulta tai korkeintaan aivan 2000-luvun alusta. #