Kuuntelin Sinuhe egyptiläisen loppuun tänään. #

Tarina pohjalla on tietysti eeppinen. Teknisesti, tehosteiden, musiikin ja äänityksen osalta kuunnelma oli ikäisekseen hyvälaatuinen, ja myös muutamia oikein hyviä roolisuorituksia tuossa sovituksessa oli. Kuuntelun sujuvuudeltaan se oli silti melko vaihteleva: mm. se Nefernefernefer-episodi ja jatkuva juopottelu koettelivat kärsivällisyyttäni. #

Yleisesti ongelmana oli, että kohtauksia venytettiin liian pitkään. Siinä on todennäköisesti noudateltu alkuperäismateriaalia aika uskollisesti, mielestäni turhaan. (Afurnekossa on kirjoitettu kuunnelmasta kattavasti ja hyvin jo 2010, ja hauskaa kyllä, siellä harmiteltiin kirjan kohtauksien lyhenemistä sovituksessa.) #

Mutta roolituksessa oli siis monilta osin onnistuttu. Erityisesti Erkki Luomala (jolla ei näköjään ainakaan tätä kirjoittaessani ole vielä edes omaa Wikipedia-sivua) oli Kaptahina aivan loistava, juuri sopivasti teatraalisen liioitteleva, josta skaalaa kuitenkin tarvittaessa riitti myös vakavuuteen. #

Kaptahin hahmoa en kirjasta muistanutkaan, mutta siinäpä harvinaisuudessaan virkistävä kuvaus tavallisia murhaajaraiskaajia vähemmän tuhoisasta sosiopaatista. (Kaptah ilmestyy tarinaan Sinuhen orjana, josta tarinan kuluessa kasvaa täydellinen self-made man.) #

Myös Heikki Heino oli Horemhebina varsin hyvä, vaikka varsinkin alussa hänenkin ääntään oli vaikea erottaa muista möreistä miesäänistä. Sotapäällikön puheiden sisällön ja ilmaisun välillä vallitsi minusta mielenkiintoinen jännite, ikään kuin hahmo (yhdessä esittäjän kanssa) olisi sovitellut suuren johtajan roolia ylleen vähitellen, puhe puheelta yhä enemmän. #

Pidin myös Tom Wentzelin Ekhnatonista, vaikka, tai ehkä siksi että, näin mielessäni koko ajan Tom Sturridgen Onton kruunun Henrik VI:nä. #

Veikko Honkasen kertojaääni- ja päähahmo-Sinuheen suhtautumiseni oli kahtiajakoinen, oikeastaan kutakuinkin noiden kahden roolin kesken: tapahtumia näytellessään Honkanen oli minusta enimmäkseen uskottava, hyvä, hetkittäin jopa loistava, mutta kertojana liian erilainen, ylikorostetun lakoninen, jotta äänen olisi voinut mieltää samaksi hahmoksi elämänsä ehtoolla tapahtumia muistelemassa. #

Lähempänä normaalia lausuntaansa hän olisi kyllä sitten taas saattanut kuulostaa liiaksi itseltään kaikissa muissa kertojarooleissaan, mikä olisi ehkä häirinnyt jopa enemmän. Sitä kuitenkaan roolitus tai ohjaus tuskin olisi voinut ottaa huomioon, koska Honkanen ei vielä 1982 ollut läheskään niin ubiikki kertojaääni kuin millainen hänestä sittemmin on tullut. #

Isoimman karhunpalveluksen roolitus oli tehnyt Olavi Ahoselle, jolla oli valehtelematta varmaan ainakin puolen tusinaa eri sivuroolia eri jaksoissa. Ahonen hoiti kyllä osansa hyvin, mutta hänellä oli sen verran tunnistettava ääni, että tuo moniroolitus oli mielestäni aika pöhkö valinta, ja on varmasti pistänyt korvaan jo silloin, kun tätä on kuunneltu tipoittain radiosta. #