Nousin kahtakymmentä vailla kuusi. Väsytti. #

Kävelin salille. Nolla astetta, ei satanut lunta eikä vettä. Kuuntelin The Vanishedin jakson 31, jonka tapaus (Evelyn Hartley) olikin jo Thin Airista tuttu. #

Olin sen verran ajoissa, että venyttelin kymmenisen minuuttia, ja kerkesin sitten vielä polkea kymmenen minuuttia aloittelulämpöjä ennen ohjelman alkua. #

Käsipyyheannostelija oli tyhjä, joten en voinut pyyhkiä pyörää ohjelman poljettuani. #

Kävelin kotiin. Kuuntelin alun The Vanishedin jaksosta 32 (Lisa Irwin). Melkein lopetin kesken paikallistelevisiokanavan tekemän vanhempien haastattelun takia, kun kadonneen äiti oli (surusta) sekaisin kuin seinäkello, eikä haastattelusta ollut mitään hyötyä kenellekään. #

Isä puolestaan vaikutti aika tunteettomalta, mutta ei sosiopaattisella tavalla epäilyttävältä, vaan ikään kuin toivosta luopuneelta. Eli niin kuin tietäisi, mitä lapselle tapahtui, ja ettei lasta tulla enää saamaan takaisin, mutta myös olevansa itse siihen syytön. #

Mutta tuota spekulaatiota todennäköisempänä selityksenä pitäisin sitä, että pariskunta on vain jakanut roolinsa hyvin tiukasti ja traditionaalisesti: äiti on pelkkää raakaa tunnetta, isä yrittää olla pelkkää kylmää järkeä. #

Ylipäänsä tuntuu, että haastattelut ovat The Vanishedin heikointa antia, olivatpa sitten emännän itsensä tekemiä tai varsinkin noita tv:stä (ilmeisesti potulla) äänitettyjä. Kadonneen omaisten kohdalla ne ovat erityisen haitallisia, koska sympatian sijasta ne ovat useammiten herättäneet minussa pikemminkin antipatiaa. #

Kotiin tullessani kävin pesutuvalla, mutta siellä oli taas koko päivä varattu. #

Söin riisipuuron, banaanin ja jogurttia. Sitten lähdin kävelylle. Lähtiessäni jo taas neljä astetta lämmintä ja aurinko näytti pilkistävän pilvenraosta, joten otin aurinkolasit, mutta sitten olikin taas pilvistä. Vasta tätä kirjoittaessani (viitisen tuntia myöhemmin) näyttää selkenevän. #

Kuuntelin tuon The Vanishedin jakson loppuun. Vieraana siinä oli toinen The Generation Whyn juontajista. Sitä rupattelua kuunnellessani meinasin kyllästyä jo toisen kerran, mutta sinnittelin kuitenkin jakson loppuun. #

Sitten kuuntelin jakson 33, jonka tapauksessa (David Waggoner) oli mielenkiintoisia elementtejä (mulkvisti-sheriffin hirmutyöt ja Dean Corll), mutta jakson lopussa oli taas haastattelu, joka oli ihan turha. History Personifiedin isännän oma osuus siinä haastattelun edellä oli kyllä hyvä, mutta haastattelussa käytiin sitten vain samat asiat uudestaan läpi huonommassa formaatissa, liian vähillä leikkauksilla. #

Puolivälinkankaalla kääkkä ajoi ohitseni, tällä kertaa turhia huutelematta. #

Palatessani kävin Prismassa. Siellä ja loppumatkalla kuuntelin Ihmisen paras ystävä -sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa. #

Kotona panin pyykkikoneen pyörimään ja kävin suihkussa. Söin päivällisen ja paistoin ensi viikon kaalikanan. Tätä kirjoittaessani join yhdeksän kupillista kahvia ja kuuntelin Uuden tanssimusiikin listan viime perjantain jakson ja sitten Peteris Vasksin Distant Light -viulukonserttoa (hyvä!). Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. #

Tasan viikko sitten (Git-lokini vahvisti päivämäärän) muistelin David Byrnen She’s Mad -kappaleen musiikkivideon efektitulvaa, enkä harmikseni silloin löytänyt sitä hyvälaatuisena Youtubesta. Eilisiltana sitten Byrne itse julkaisi sen, mutta tämäkin harmi kyllä vain 480p:nä (ainakin vielä tätä kirjoittaessani). Tuo video on vähän kuin Video Toasterin demo, kaikki 1990-luvun alun viileimmät tehostetrikit samalla rainalla. #

Olin toivonut, että Oulun Jodelista tulisi hyödyllisempi sen jälkeen, kun jääkiekon Suomen-mestaruus ratkesi, mutta nyt on ilmeisesti alkanut jotkin toiset kisat, ja Oulun syöte on edelleen täynnä jääkiekkoripulia. #

Katselin Insightin Mars-matkaanlähdön jälkilähetyksenä. #

Redditissä joku pyysi apua mustan bussin tunnistamiseen, mistä muistin nähneeni sellaisen tässä ihan vastikään Prisman pihalla, mutta jättäneeni sen kirjaamatta tänne. Juuri sellaisia olisi tarkoitus kirjata, mutta muistini ei toimi täydellä teholla, kun podcastien kuuntelu kilpailee sen huomiosta. Olen myös melko varma, että luin Kalevan sivuilta jotain siitä bussista, mutta en löydä sitäkään nyt enää. #

Illalla söin taas pizzaa. Vein lasi-, metalli- ja biojätettä molokiin. Katselin Rifftraxin Kickstarter-kampanjansa tukijoille tarjoamia lyhäreitä. #