Nousin varttia vailla kuusi. Väsytti. #

Kävelin salille. Ehdin polkea parikymmentä minuuttia lämmittelyä ennen vakio-ohjelman alkua. Ohjelman polettuani jätin palautelappusen käsipyyheannostelijasta, joka oli edelleen tyhjä, ja samalla ohjelmalukujärjestyksestä, jonka parasta ennen -päivä on ollut 30.4.2018. #

Kävelin kotiin. Mennen tullen kuuntelin The Trail Went Coldin jakson 42 (Su Taraskiewicz). #

Kotiin tullessani kävin pesutuvalla, varasin vuoron huomisaamulle. Söin riisipuuron ja pari appelsiinia. Sitten lähdin kävelylle. #

Kuuntelin The Trail Went Coldin jaksot 46-48 ja puolet jaksosta 49.¹ Aurinkoista, 18 astetta. Kun olin kääntynyt Alakyläntien alikululle, ambulanssi ajoi Alakyläntietä pohjoiseen (Kaijonharjun suuntaan). Palatessani kävin Prismassa. #

Kotona söin päivällisen, sitten paistoin ensi viikon kaalikanan ja kuuntelin kesken jääneen The Trail Went Cold -jakson 49 loppuun. Aioin leikata lisää jaksoja boilerittomiksi, mutta tässä viidennenkymmenennen jakson mailla sen osuus näyttää onneksi viimein lyhentyneen alle minuutin mittaiseksi, mikä ei enää ole sietämättömän pitkä osana täysimittaista jaksoa. Minisodeissa olin jäljessä, joten leikkasin niitä sitten, mutta nekin näköjään loppuivat jo (niidenkin paikalla tulee nykyään täysimittaisia). Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. #

Join yhdeksän kupillista kahvia. Ruukaan keittää sen kahdessa erässä, koska tuossa muutenkin paskassa kahvinkeittimessäni on automaattinen sammutustoiminto, jota ei saa kytkettyä pois, ja se ehtii sammuttaa keittimen ennen kuin olen ennättänyt juoda pannun tyhjäksi. Mutta sekään ei enää tunnu auttavan, sillä keitin ei suostu käynnistymään heti uudestaan ensimmäisen erän keittämisen jälkeen, vaan odotuttaa jatkuvasti vain kauemmin ennen kuin antaa keittää lisää. #

(Tuossa keittimessä oli jo heti kaupasta tuotuani se vika, että se ruttasi suodatinpaperit vähänkään isompia satseja keittäessään. Sen onnistuin kiertämään käyttämällä kestosuodatinta.) #

Pesin hampaat sähköhammasharjalla. Kylläpä surahti reippaasti käyntiin! Ei enää yhtään surkeaa vouvouvouta. Harjasin sillä sitten saman tien myös sykevyön anturialueen, sillä se on viime aikoina mitannut sydänkohtauslukemia melkein joka harjoituksen aikana. #

Söin rahkan ja sulattelin sitä kotvasen, sitten lähdin pyöräilemään. #

Jätin t-paidan (ja sykevyön) pois, jotta rusketus edes vähän tasoittuisi. Pahoittelut kaikille jotka tälle näylle altistuivat, paidattomuus kaupunkialueella on minustakin tosi junttia. Tuo pyöräily on kuitenkin minulle paras tapa ruskettua, sillä lenkillä tulee luontaisesti käännyttyä hiljalleen 360 astetta suhteessa aurinkoon, ja ajaessa myös ilmavirta viilentää mukavasti. Lisäksi auringossa makoilu on minulle vastenmielisimpiä ”tekemisiä” mitä on olemassa, se on täysin poissuljettu vaihtoehto. #

Rajakylän rajalla hopeahapsinen rouva viittilöi minua pysähtymään, ja kysyi sitten anteeksipyytelevästi reittiä Kellonpellontielle. En tunnistanut kadunnimeä, mutta kun sen kuulemma piti olla Taskilassa rivitaloalueella, kehotin jatkamaan sinnepäin, ja kyllä sen sieltä näköjään pitäisi löytyäkin sitten onneksi. #

Ruskon Citymarketin kohdalla perinteinen kofeiiniromahdusheikotus, liikennevalot noin 50/50 vihreitä ja punaisia, Torinrannassa väentungos kohtalainen muttei paha, aika erittäin hyvä suhteessa viimevuotisiin. Nallikarissa mukavan viileätä, vaikka kokonaan jäätön se rantavesi jo on. #

Kotona sekoitin pannukakkutaikinan, panin uunin päälle ja kävin suihkussa. Panin pannarin uuniin ja tiskasin astioita. Otin pannarin uunista ja sen jäähtyessä näpyttelin tätä. #

Söin 2/3 pannarista ja katselin Rifftraxin Night of the Lepusta. #