17. huhtikuuta 2021: Kaali don’t be sad

Olkapää oli kipeämpi kuin eilen. Kävin ajelemassa vakiokierroksen molempiin suuntiin, ja Prismassa. Kuvasin sitruunaperhosen. Pyykkäsin.

Näin lievästi omituisia unia taas, mutta päättyivät onneksi aina niin, että koin saaneeni jotain aikaiseksi. #

Nousin 6.05. Ei väsyttänyt kovin paljon. #

Olkapää oli kipeämpi kuin eilen nukkumaan mennessäni. Pitäisi olla toispuoleinen pakkopaita, jolla saisi käden yön ajaksi pakettiin. #

Kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. Ai että, aamuajelut = parhaita. Kaduilla ei ole juurikaan muita, saa ajella kuin tienomistaja. #

Lähtiessäni -0,9 °, raketoi (tätä kirjoittaessani jo +6,5), pilvetöntä, tuuletonta. #

Fasaanikukko taas Risuniityssä, rääkäisi. En pysähtynyt kuvaamaan. #

Niitä (pyöräilijän) pään korkeudella lenteleviä pikkuperhosia näin taas useampia, enkä niidenkään takia pysähtynyt, koska tiedän jo, etteivät ne ikinä asetu aloilleen kuvattaviksi. Vaikka kyllä jos muistaessaan ottaisi Iphonella 240 fps:n videota, niin siitä ehkä irtoaisi muutama tunnistuskelpoinen kuva. #

Kuntoradalla oli vielä hiihtäjiä, vaikka ainakin Saunamajurintien pään kohdalla siinä oli jo 50 metriä ihan sulaa tienpohjaakin. Hönttämäen jyrkkä siltakin on varmaan sula. #

Hauska nyt ajella juuri sen sillan alittavan tien jatketta (Välskärintietä), kun aina siellä sillalla olen mietiskellyt, että mitähän tuolla alittavan tien suunnalla mahtaa olla. Ja Välskärintielle tulen Johdintietä, joka on Lammashaantien päässä, ja sitä Lammashaantietä Heikinharjussa ylittäessäni olen samoja aprikoinut. #

Hiukkavaaran kentän laidan työmaalla oli urakoitsijoita lauantaihommissa. #

Raitotien vieri oli lakaistu Poikkimaantielle asti (Poikkimaantien vieri jo aiemmin viikolla). Poikkimaantien sillan mittarin mukaan olin aamun 68. pyöräilijä. #

Kävin Limingantullin Prismassa. #

Nallikarin rantakaaret kaikki jo ajettavia, hotellin takaa menevä mutka vielä enimmäkseen luminen. Möljän puolella pitempi laituri jo ajettava, lyhyemmän toisen pään nousu vielä jäinen. #

Kotiin palatessani Enigman Age of Loneliness soi päässäni. #

Söin riisipuuron. Pötköttelin, tyhjensin Youtube-puskuria, täyttelin nonogrammia. #

Söin piirakkaa. Join 3,5 kupillista kahvia. Kirjoittelin tätä. #

Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. Lähtiessäni +7,5 ° ja lämpeni edelleen. #

Sitruunan nappasin! Lenteli niin kuin kaalit yleensä, että sain juosta eestaas tien viertä sen perässä, mutta sen väri oli sen verran selvä, että ei sen perässäjuoksun kannattavuutta tarvinnut pähkäillä. Viime kesänä näitä en nähnyt (erehdyin kyllä luulemaan nähneeni), vain arkistoista löysin yhden. #

Mistähän päähäni on jäänyt, että se olisi muka Citronella citrix. Kun viime vuonna jo samaa ihmettelin, ja nyt taas sen muistin niin, vaikkei edes Google tunne moista sanaa! Tätä kirjoittaessani ainut osuma on joku hämärä sanaripuliroskasivu.ru. #

Poikkimaantien sillan mittarin mukaan olin päivän 949. pyöräilijä. #

Hätävarapatukka oli mukana koko päivän, muttei sitä nyt tietenkään tarvinnut. Nälkä tuli kyllä jälkimmäisen kierroksen lopulla, mutta kotiin oli enää 5 km siinä vaiheessa. #

Kotiin palattuani panin riisiä kiehumaan, pyykit koneeseen pyörimään ja kävin suihkussa. Söin päivällisen. Ripustin pyykit. #

Trishalalle taas sattuu! G. o. D. #

Viimeistelin tämän. #

Viihdekulutus #