Nousin 5.31. Väsytti vähäsen. #

Kävin ajelemassa myötäpäiväkierroksen. Heikko tuuli, selkeää, lähtiessäni +13, palatessani jo +17 ° #

Kamera ei ollut mukana, koska (oikein) ennakoin, ettei siellä vielä paljon kuvattavaa ole. #

Suruvaippoja neljä, joista kolme kaupungin puolella. Neitoperhosia kaksi, Hietasaaressa molemmat. Keisarinviittoja yksi (isohko) Korvenkyläntien ylikulussa. Samaisen sillan reikä oli nyt paikattu. #

Lanttuja niikseen vähänlaisesti, joskin yhä runsain laji toki. Metsäosion jäätyä taakse lenteli pientareilla ja teillä paljon tunnistamattomiksi jääneitä, mittarin kokoisia pikkulajeja. #

Kotiin palattuani panin tattaririisiä kiehumaan, sitten kirjoittelin tätä. Venyttelin pohkeet. Söin päivällisen. #

Röntgenin tuloksista oli lääkäri kirjelmöinyt: ”ei luurakenteissa vikaa, ei nivelrikkoa tai jännekalkkia. Tehdään fysiatrian kons. jatkossa.” #

Pötköttelin, luin päivityksiä. #

Join 3,5 kupillista kahvia. Päivitin palveluita. Selailin kotimaisia mittareita ja muita jänniä havaintoja. #

Kävin ajelemassa vastapäiväkierroksen. +18 °, kohtalainen tuuli mereltä vilvoitti. Melkein täydellinen perhoskeli. #

Heti metsäosion alussa matarakiitäjän toukka huojui holtittomasti horsman kärjen mukana tuulessa. Olisi oikeastaan pitänyt ottaa videota siitäkin, kun näytti niin koomiselta. #

Hiukkavaaran jäätyä taakse oli kuntoradalla sitruunaperhonen! Tämähän oli ensimmäisiä keväällä näkemiäni lajeja, ja tämänkertainen vasta toinen täällä Oulussa asuessani kuvaamani, ja muistaakseni näkemänikin. (Kirkkonummella kuvasin aikoinaan yhden.) Oli onneksi aika jähmeä ja/tai peloton, aivan ongelmitta sai tunnistuskelpoisia kuvia. #

Talvikankaan takana lyllersi heinähukan toukka. Edellisen kuvasin päivälleen vuosi sitten (Hiukkavaaran kentän vierellä). Valo oli nyt niin räikeä, etten saanut hyviä kuvia. #

Hönttämäessä suhteellisen hiljaista, mutta loistokultasiipipariskunta siellä oli, joista naaras nätti punaisenkirjava. #

Aamuiset pikkulajit olivat enimmäkseen kaikonneet. Heikinharjussa kuvasin keltaokakoisan, mutta viimevuotisia huonommat kuvat tuli siitä. #

Sisiliskosuoralle noustessani tiellä ryömi samettinen, ruskea toukka, jonka laji ei vielä tätä kirjoittaessani ole selvillä. Ehkä yökkönen. Toukkien kuvia plaraten löysin toisen samanlaisen, mutta tunnistamaton sekin vielä (samoin mahdollinen kolmas). #

Herukoiden ja suruvaippojen lukemat olivat tasaantuneet viimeviikkoisista: enää 13-11 herukoille, ja jos kaupungin puolella näkyneet lasketaan, 14-13 suruvaipoille. #

Keisarinviitat poislukien hopeatäplien tilanne heikko, vain kolme yksilöä muita laskin koko matkalla (yksi pikku-Boloria, yksi angervo, yksi orvokki). Osa keisarinviitoista oli jo niin haalistuneita, että luulin niitä ensin f. valesinoiksi. #

Kalimenojalla (mm.) nokkosperhonen elementissään. Kuvasin myös lehdellä olleen kökkänän, josta en vielä jälkikäteen kuvistakaan meinannut saada selvää, että mikä se oli, mutta tekoäly tunnisti sen meripihkakotiloksi. Nämä ovat niitä linnunpaskaa syöviä lintujen loismatojen väli-isäntiä (National Geographicin KRÄSPUMPÄKSTÖTTÖRÖÖ-videota näistä on saattanut näkyä televisiossakin). #

Amiraaleja ja neitoperhosia oli runsaasti, melkein yhtä paljon kuin suruvaippoja. Auranmajan vastavalopaikassakin useita yksilöitä kumpiakin (herukoiden ja keisarinviittojen lisäksi). #

Olin taas unohtanut syödä välipalan, ja 5—15 km:n heikotus iski ajallaan. #

Tein vähän tutkimusta, ja totesin, että lennossa pelkästään mustalta tai korkeintaan vähän punertavalta näyttävät keskikokoiset perhoset, joita en tunnistanut, olivat neitoperhosia kaikki. Tämä passaisi myös eiliseen vierailijaan. #

Kotiin palattuani panin pyykit pyörimään ja kävin suihkussa, sitten söin riisipuuron. Paistoin kasvispiirakan ja kesäkurpitsarisoton. Ripustin pyykit. #

Janne tuli yönylikylään.
 #