Heräsin puoli kuudelta. Ei väsyttänyt. Makasin taas väkisin, ja pääsinpä uneen! #

Näin kylläkin taas vain sitä samaa raivostuttavaa unta, jota aina väkisin pitkään nukkuessani. Siinä unessa (1) olen sängyssä, unessa (2), silmät kiinni, mutta näen silti sen mitä on ulkopuolellani, todellisuudessa, joka kuitenkin on todellisuudessa unta (1), niin kuin röntgenkatseella silmäluomien läpi, ja hetkittäin itseni itseni ulkopuolelta, niin kuin videopelihahmon. #

(Tämä kappale on jätetty tarkoituksella tyhjäksi.) #

Uni (2) on siis samalla selkounta, mutta sen selkous ulottuu vain unen (1) tasolle. Unihalvauksen takia en pysty avaamaan silmiäni, enkä muutenkaan liikkumaan enkä puhumaankaan kunnolla. Yritän puhua ihmisille tai tehdä muita asioita, mutta halvauksen takia lyhyinkin virke ja pieninkin liike vaatii äärimmäistä tahdonvoiman ponnistelua. #

Kuulen ja näen kuitenkin kaiken mitä ympärilläni tapahtuu, ja ymmärryksenikin pelaa jokseenkin normaalilla (unilogiikan) tasolla. Mutta jossain vaiheessa tulee aina se kohta, jossa yritän miettiä, että missä sängyssä nukun tällä hetkellä oikeasti, oikeasti-oikeasti, ja sen muistaminen on äärimmäisen vaikeaa. Joudun aina turvautumaan siihen keinoon, että alan muistella kaikkia mahdollisia paikkoja joissa olen koskaan nukkunut, toivoen (ja tietäen) tunnistavani niistä oikean tämänhetkisen leposijani, kun se tulee kohdalle. Jos onnistun paikantamaan itseni, se tuo yleensä lievän helpotuksen tunteen kaiken sen ylenpalttisen jähmeyden keskellä: tiedän, että ainakaan unesta herättyäni en ole missään tätä maatuskamaista unihautakammiotani huonommassa paikassa. #

Olen käynyt tämän kaiken läpi jo niin monta tuhatta kertaa, että jos siinä koskaan on ollutkaan mitään uutuudenviehätystä, se on jo ajat sitten haihtunut. Nämä unet tuntuvat minusta nykyään pelkästään rasittavalta, ja siksi yritänkin aina herätä niistä, mutta en pääse tahdonvoimallani edes siitä sisemmästä unesta ulos, saatika että ulommasta todelliseen todelliseen. #

Heräsin puoli yhdeksältä. Aamutointen jälkeen paistoin lohifileen salaattia varten. Leikkasin tukkani ja partani, ja sen jälkeen vein bio-, metalli-, pahvi- ja sekajätteet jätekatokseen, sekä muovijätteet Puolivälinkankaan keräyspisteeseen. Palatessani kävin Prismasta ensi viikon vihannekset, pähkinät ja maidot. #

Paistoin ensialkuviikon ruuan (kaalikanaa) ja keitin pottuja kaveriksi kasvispihveille. Syödessäni katselin Lloyd Evansin videon 10 ways you are worse off as a Jehovah’s Witness. #

Selainikkunashoppailin taas rautaa, korjasin versionhallintajärjestelmän webkäliä. Join viisi kupillista kahvia ja kuuntelin Areenalta Konsertteja-ohjelman jaksot Suomalainen kamarikuoro esittää Jaakko Mäntyjärven sävellyksiä ja Helsingin juhlaviikot 2017: HKO ja Susanna Mälkki. #