Näin taas unta jostain huoltajuuskiistasta. Unessa yritin nukkua jollain leikkikentällä (ja siitä päätellen tämä oli taas niitä aamuyön viimeisiä unia), ja siellä oli joku (minulle vieras) pikkupoika ilman vanhempiaan. Se poika yritti kovasti hakea minusta turvaa, ja minä olin ihan että I’m too old for this shit. Sitten oltiinkin yhtäkkiä oikeussalissa jossa puitiin sen lapsen huoltajuutta, ja minut oli kutsuttu todistamaan sen lapsen turvattomasta käyttäytymisestä ikään kuin olisin pätevä lapsipsykologi. (Undisclosedissa tästä nousisi vastalauseita. Your Honor, Mr. Newhouse is not qualified to give expert witness testimony on this matter!) #

Suden hetkellä jokin putosi lattialle huoneessani ja herätti varmaan koko kerrostalon. En jaksanut avata silmiäni, joten vietin sitten puoli tuntia yrittäen miettiä että mikä helvetti se oikein mahtoi olla mikä putosi. Äänen perusteella se oli jotain pyöreää, pyöreä seinäkello olisi ilmeisin selitys jos minulla sellainen olisi (ei ole). Onnistuin sitten lopulta päättelemään oikean syyllisen, mutta pidin sitäkin omituisena, koska en ymmärtänyt miksi se olisi irronnut noin yhtäkkiä omia aikojaan. Mutta kun mahdoton on eliminoitu, olipa jäljelle jäänyt vaihtoehto miten epätodennäköinen tahansa, sen täytyy olla totuus. #

Se oli tuulettimeni etulävikkö joka oli poksahtanut spontaanisti irti sijoiltaan. Laite ei ollut tuolloin päällä. Selitys tapahtuman yhtäkkisyyteen oli, että lävikön ympäryskiinnikkeen muovi oli väsynyt ja murtunut. Nyt jo, vastahan tuo on 12 vuotta ollut käytössä! #

 #

Nyt täytyy sitten tuuletella kommandona ja yrittää varoa silpomasta sormia, kun Clas Ohlsonin tuulikonekin varastettiin multa Gangsterbyssä häkkivarastosta. #

Kävin salilla. Mennessäni päästin sisään yhden vakionaamoista, jolta oli kortti unohtunut kotiin. Tiedän sen vitutuksen, sillä on sattunut itsellenikin, mutta minulla sentään on vain sadan metrin matka virheeni korjaamiseen. #

Meinasin kuolla askelkyykyissä ja varsinkin sen jälkeen pohkeita tehdessäni. Se askelkyykkäys nyt on tavallisestikin kauheaa tuskaa, mutta tällä kertaa taas jotenkin erityisen raskasta, vaikka en ollut edes pyöräillyt tällä viikolla. Sen jälkeen seisomapohjelaitteessa kyyhötin enimmäkseen kyykkysilläni, kun aina seisomaan noustuani meinasi taju lähteä. Olin ihan että I’m too old for this shit. Reiden koukistuksissa sentään sain sitten maata. Loppuun heitin vielä muutaman sarjan reiden ojennuksia. Ja venyttelin. #

Kotona panin pyykkikoneen pyörimään. Suihkun ja syönnin jälkeen, sateen laantumista odotellessani tein loppuviikon ruuan (porkkanakanaa). Sitten lähdin kävelylle, ja sade loppui ennusteen mukaisesti siinä kolmannellatoista tunnilla. Kuuntelin Jay & Miles X-Plain the X-Menin jaksot 33 ja 34, ja Cold Case Filesin jakson 9 8 (A Family Secret). #

Kotona ripustin pyykit. Tätä kirjoittaessani join neljä kupillista kahvia ja kuuntelin Areenalta Muistojen bulevardin jakson My blue heaven. #

Kävin pyöräilemässä, ensimmäistä kertaa trikoissa tälle syksylle. Oikein hyvin rullasi aamun kovista jalkatreeneistä ja kohtalaisen navakasta tuulesta huolimatta. Palatessani kävin Prismasta tankkausevästä. #

Nykyisillä ketjuilla yhteensä 347 km. #

Ennen nukkumaanmenoa katselin vielä MST3k:ta: King Dinosaur. Sinäkin voit katsoa sen vaikka heti, Youtubesta, täysin laillisesti! #

Sen aikana sähköt katkesivat taas. Mitä perkelettä nyt Oulun Energia? #