Nousin 8.53. Ei väsyttänyt juurikaan, paitsi kroppaa. #

Kävelin salille. Siellä asennettiin lisää lattiamattoja. Tein rintaa ja hauikset, lopuksi lihashuoltoa tunnin. #

Lähtiessäni näin jo sinne tien toiseen päähän, että mormonipari tulossa Toivontien toisesta päästä. Mietin keinoja väistää niitä, mutta ei niitä oikein ollut, ja kimppuunhan ne kävivät haastekirjelmineen, vaikka yritin näyttää siltä, että olen keskittynyt kuuntelemaan podcastia. #

Eipä sillä, ihan ystävällisiähän ne tietysti aina ovat. Nytkin tyrkkäsivät lopulta kouraani viimevuotisen painoksen kirjastaan, vaikken ollut suostunut edes mihinkään uusiin tapaamisiin. Mietin, että pitäisikö kysyä niiltä, ovatko nähneet South Parkin mormonijakson, ottaakseni esiin homman perustan naurettavuuden, mutten sitten uskaltanut (enkä toisaalta myöskään halunnut ehdoin tahdoin pitkittää kohtaamista). #

Viime vuoden keväällähän sain Jehovan todistajalta traktaattia samassa paikassa. Tien nimi siinä vissiin näitä inspiroi. #

Vikkelä, musta, pari-kolme senttiä pitkä siira vilisti asvaltilla Topeliuksenpuiston kentän edustalla. #

Puiston linjan edessä penkillä istui nainen, joka lähestyessäni nousi siitä valkoinen koira sylissään ja käveli siitä sitten koira edelleen sylissään etelän suuntaan. Samalla linjaa pitkin pohjoisesta kääntyi siihen puistotielle henkilöauto, mitä vähän ihmettelin, mutta ehkä se tuli Tervahovintien ratasiltatyömaalta. Kuljettaja näytti kylläkin ikämieheltä. #

Kotiin päästyäni kävin heti taas häkkivarastossa. Toin sieltä tv-tason, jonka sitten kokusin ja asetin kamariin HTPC–Thinkpadin ja näytön alle. #

Kävin suihkussa, sitten söin päivällisen. Aloittelin tämän kirjoittamista. Join neljä kupillista kahvia. Hoitelin sekalaisia kanbankortteja. #