heinäkuu 2012 – marginaali

Replay

Onpa tullut osteltua musiikkia. Verkkokauppojen tekniikka ja tarjonta alkaa olla sellaista, että vingutan Visaa mielelläni artistin hyväksi.

Jonkun pitäisi perustaa: yhteiskunnallisen aktivismin sivusto kliktivismisukupolvelle.

Jatkuvaa déjà vu -tykitystä. Muisti laukoo paukkupanoksia. Älyni kaksinkertaistui uuden puhelimen ansiosta. Todellisuus on scifiä.

Qualiasoupin kuunteleminen tuottaa kaikki on hyvin -tunnetta, jota usein muistellaan lapsuudessa toistuneen turvallisen kokemuksen kanssa.

Voimakkaat unet. Hauskaa vaihtelua, mutta toivottavasti se menee taas vähitellen ohi. Uni on nyt myös hyvin kevyttä.

Sykkivä kohina.

Näin unta, että minulla oli observatoriohuone, eli huone, jonka katossa oli pyöreä ikkuna, josta näki koko tähtitaivaan yöllä.

Pahantuulisuus. Alhainen turhautumiskynnys.

Vitutukseen ei voi kuolla. Sen sijaan kuolema voi vituttaa, suunnattomasti. Se oli varmaan yksi syy miksi aikoinaan lopetin pelaamisen.

Näin kuvaisin SSRI-sähikäisiä, jos tekisin ilmiöstä elokuvan.