Nousin kahtakymmentäviittä vailla kuusi. Väsytti vähän. #

Jänis istuskeli tänä aamuna Tervahovintien penkereellä. Lönkötteli laiskasti vähän alemmas penkereellä kun ohitin sitä salille mennessäni. #

Poljin tavallisen ohjelman, ihan hyvin kulki. (Ja Heiaheian “sisäpyöräily muuttuu pyöräilyksi” -bugi on näköjään korjattu, huzzah!) #

Kävelin kotiin. Mennen tullen kuuntelin The Vanishedin jakson 20 (Jhessye Shockley Part 2). Actual Innocencen Brooke Gittings siellä asiantuntijavieraana (lapsiterapeutti-hatussaan), juuri ennen oman podcastinsa ensimmäisen jakson julkaisua. #

Söin riisipuuron ja kolme palaa näkkileipää, sitten lähdin kävelylle. Lähtiessäni kävin pesutuvalla, mutta varauskirja oli täynnä tälle päivälle. #

Viisi astetta lämmintä, aurinkoista. Palatessani kävin Prismassa. Kuuntelin The Vanishedin jaksot 6, 8 ja 10 (Brandon Lawson, Isabel Celis ja Haleigh Cummings Part One). (Kuuntelen näitä syötteen mukaisessa järjestyksessä, joka on vähän kummallinen.) #

Ihan hyvä sarja tähän mennessä. Teknisesti aika amatöörimäinen (äänenlaatu heittelehtii ja paljon uusintaottoja on jäänyt leikkaamatta) mutta ei liiaksi. Alexandre Navarron tunnelmallinen musiikki soi taustalla. #

Iso osa jaksoista on alkuperäisaineistoa, eli hätäpuheluita, oikeusistuntojen äänitteitä sun muuta sellaista, johon yleensä vain viitataan tai josta korkeintaan soitetaan vain pieniä pätkiä. Diggaan kovasti tästä The Vanishedin show, don’t tell -lähestymistavasta, vaikka raakamateriaalista onkin paikoin vaikea saada selvää. (Toisaalta esimerkiksi Lawsonin tapauksessa juuri se on osa mysteeriä.) #

Viimeisimmän kuuntelemani jakson kohdalla tosin iso osa sitaateista oli tv:n uutisohjelmista, ja ne olivat enimmäkseen ajan haaskausta (niin kuin amerikkalaiset tv-uutiset ylipäänsä). Itse tapaus on valkoisen roskaväen juttuja, mikä ei sinänsä vielä automaattisesti tee siitä epämielenkiintoista (see: Undisclosedin State v. Gary Mitchum Reeves), mutta The Vanished ei oikein tunnu saavan tästä jutusta irti paljon muuta kuin tv-väen esiin tonkimaa sosiaalipornoa, mitä en arvosta. #

Kotona panin pyykkikoneen pyörimään ja kävin suihkussa. Sitten panin kaalikanan tulille ja söin päivällisen. Paistoin kaalikanan valmiiksi. Join yhdeksän kupillista kahvia ja kuuntelin Bachin Johannes-passion#

Kävin pyykkituvalla katsomassa olisiko kuivausrumpu vapaana, ja olisi se kohta ollut, mutta pyykit koneesta otettuani totesin, että rummuttavia olisi niin vähän etten niiden takia jaksa ravata tuvalla, joten ripustin vain sitten kaikki. #

Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. Löysin uusia puremia pohkeesta. #

Käväisin pyöräillen Tokmannilla. Olisin ostanut kolvin, mutta ei sieltä löytynyt, vaikka saatavuustietojen mukaan siellä piti olla kalliimpaa ja tehottomampaa kahdesta mallista. Vähän liian vilpoisaa oli vielä pyöräillä ilman pitkähihaista välipaitaa. #

Pesin ulkovaatteet ja välivaatekerroksen (omassa pyykkikoneessani) tunnin ohjelmalla. #

Paistoin lättyjä ja käänsin Mattermostin mobiilisovelluksen. Katsoin Buster Keaton, Hollywoodin tuhoama nero -dokumentin loppuun ja söin lätyt. Sitten venyttelin. Tosi järkevää aina tehdä nämä tässä järjestyksessä. #

Responses

Comments are closed.