Näin unta, jossa pelasin jotain modernia videopeliä, mutta minulla oli vain NES, joka kykeni näyttämään siitä kolmeulotteisesta maisemasta vain Super Mario Bros. -tyyppisen kaksiulotteisen projektion. #

Kuljin pelissä Annanpolun kautta podcastia kuunnellen. Kaupungin huoltomies oli mittailemassa katuvaloja löytääkseen niistä sen ilmoittamani viallisen, joten osoitin sille sormella lampun joka on rikki. #

Nousin viisi yli kahdeksan, ei väsyttänyt. #

Kävelin salille. Laatikot oli siellä avattu, mutta ei niissä mitään rautaa ollutkaan ollut, vaan vain uusi alusmatto venyttelyalueelle (tekonurmen tilalle). #

Aluksi tein vatsalihakset. Kokeilin Timo Haikaraisen väärinpäistä, ja ihan tehokkaalta tuntui, mutta tuollaisen kovemman alusen tai jonkin muun hyvän käsituen olisi tarvinnut, pehmeä venyttelymatto ei tarjonnut kovin hyvää tarttumapintaa. #

Sitten tein kevennetysti selkää, ja hauikset. Lopuksi venyttelin. #

Kävelin kotiin. Söin riisipuuron ja mandariineja (oikein hyviä), sitten kävin kävelyllä. 7 astetta pakkasta, pilvistä, tuuletonta. #

Kotona panin pastaa kiehumaan (olin unohtanut ostaa pottuja, ja jäävuorisalaattiakin) ja kävin suihkussa. Söin päivällisen. #

Vaihdoin sykemittarin pariston. Siihen meni nyt viimeinen elokuussa ostamastani Rainbow’n neljän setistä. Ensimmäisen otin käyttöön muutama päivä ostamisen jälkeen, ja kaksi käytin pyörän LED-takavaloon, joten nämä halpis-Rainbow’t ovat olleet huomattavasti edullisempia kuin aiemmin ostamani muunmerkkiset: jos oletetaan nuo pyörän lamppuun menneet kaksi nappia sykemittarikäytössä yhtä kestäviksi, tämä euron hintainen neljän kappaleen pakkaus olisi kestänyt 16 kuukautta. #

Join seitsemän kupillista kahvia. Aloittelin tämän kirjoittamista. Plarasin syötteenlukijaa tyhjäksi. #

Resepti oli uusittu, joten kävin apteekissa ja Prismassa, pyörällä. Pakkasta enää 5 astetta. Annanpolun lamppu oli yhä pimeänä. Ilmoitin sen nyt uudestaan. #

Rainbow’n CR2025-paristot olivat Prismasta loppu. #