Kyllä minä eilisiltanakin sen harjoitteen läpi kuuntelin, mutta en muista siitä yhtään mitään. Nukahdinko muka alkumetreillä?

Nenkarvojen nyppimisen takia keskityin ohjeisiin kunnolla vasta lähempänä puoltaväliä, ja niinpä viimeinkin sain kuunneltua kaikki loppuun saakka!

Puolenvälin jälkeen unohdin kokonaan kuuntelevani jotain. Tämä tuntuu kehittyvän päinvastaiseen suuntaan kuin pitäisi.

Hauskaa, kun aina siinä puolenvälin kieppeillä alan kuulla äänitteeltä ohjeita, joita en muista aiemmin kuulleeni.

Työn oli tarkoitus tuoda sisältöä elämäni mustaan aukkoon. On vähemmän aikaa sen näkemiseen, muttei edes tämä täytä tyhjyyttä.

Jaksoin taas keskittyä suunnilleen puoleenväliin, loppupuoli jäi usvan peittoon. Äänite ei anna mitään mahdollisuuksia toteuttaa ohjeitaan kunnolla.

Eilinen kuuntelu meni ihan suoraan toisesta korvasta ulos. Saattoi johtua siitä, että makasin kyljelläni.

Muistin hyvin pian eilisen kuuntelun aloitettuani, mistä tässä on kyse: täydellisestä passivoitumisesta.

Kuuntelin tietoisuustaitoharjoituksen eilisiltana. Keskittyminen alkoi herpaantua toden teolla puolenvälin jälkeen. Lukija ei onneksi ole ärsyttävä.