Herä­sin kak­si­kym­men­tä yli seit­se­män. #

Kävin käve­lyl­lä. Kuun­te­lin sen Con­vic­te­din panee­li­jak­son ja sen jäl­keen Jay & Miles X-Plain the X-Menin jak­son 48 (Gui­tar Solos of the Gods). Kuu­los­taa sil­tä että jos­sain näil­lä main (Suo­men Ryhmä-X:n jat­ku­mos­sa) oma seu­raa­mi­se­ni on alka­nut hii­pua: Kar­man liho­mi­nen ja laih­tu­mi­nen jäi­vät minul­le sil­loin mie­leen, mut­ta ympä­röi­vät tapah­tu­mat epä­sel­vik­si (kos­ka en luke­nut kaik­kea). Mut­ta nyt on nekin aukot tie­dois­sa pai­kat­tu, ja ei muu­ta kuin eteen­päin, sanoi mum­mo tules­sa#

Har­maa­päi­nen ja -par­tai­nen ukke­li juok­si minut lää­hät­täen kiin­ni (kos­ka en podcas­teil­ta­ni kuul­lut sen huu­te­lua) kysyäk­seen reit­tiä Ede­niin. Olen muis­taak­se­ni blo­gan­nut täs­tä jo aiem­min­kin, mut­ta älkää tul­ko kysy­mään minul­ta reit­tioh­jei­ta! En kos­kaan tie­dä mitä kaut­ta pää­set­te nii­hin paik­koi­hin joi­hin olet­te menos­sa, kos­ka en joko ole itse­kään tääl­tä­päin, tai en ole kos­kaan käy­nyt siel­lä min­ne olet­te menos­sa, tai, täs­sä tapauk­ses­sa, en ole kos­kaan men­nyt sin­ne autol­la enkä sik­si tie­dä miten sin­ne autol­la pää­see. #

Ja vaik­ka tie­täi­sin­kin, niin onnis­tun lop­pu­jen lopuk­si opas­ta­maan tei­dät ihan vää­rään paik­kaan (kos­ka muis­tan vää­rin, tai ymmär­rän tei­dät vää­rin). #

Ele­tään sitä pait­si jo tule­vai­suu­des­sa, mis­sä kai­kil­la pitäi­si jo olla Inter­net tas­kus­sa, eikä kenen­kään tar­vit­si­si enää puhua ven­to­vie­rai­den kans­sa kos­kaan. Eikä tut­tu­jen­kaan, sen puo­leen. #

Con­ten­deil­la tähän men­nes­sä yhteen­sä 542 km. #

Koto­na söin päi­väl­li­sen, ja sen jäl­keen tein lop­pu­vii­kon pork­ka­na­ka­nat. Olin aiko­nut läh­teä pyö­räi­le­mään, mut­ta olin sekä hen­ki­ses­ti että fyy­si­ses­ti ker­ta kaik­ki­aan lii­an väsy­nyt kye­täk­se­ni. #

Join 4,5 kupil­lis­ta kah­via ja kuun­te­lin Aree­nal­ta Ajas­sa soi -jak­son Varat­kaa aikaa rii­suu­tu­mi­sel­le. Minä olen joten­kin tykäs­ty­nyt tuo­hon Kare Esko­lan ulos­an­tiin. Se on jän­näs­ti inhi­mil­li­sen, kone­mai­sen ja yli­luon­nol­li­sen leik­kaus­pis­tees­sä. Vii­me­vuo­ti­sen Eloa-fes­ti­vaa­lin selos­tus on eri­tyi­ses­ti jää­nyt mie­lee­ni. #

Sit­ten kuun­te­lin Kon­sert­te­ja-jak­son Shos­ta­ko­vitsh ja Sch­nitt­ke mys­ti­sen äärel­lä, ja mys­ti­sen äärel­lä olin itse­kin, eli Git­la­bin taas. LÄPIMURTO! Aiy­uma­lau­ta, jos­pa nyt sai­sin mie­len­rau­han. #

Aina­kin se mie­li oli­si heti halun­nut pyö­rä­len­kil­le, mut­ta per­sus ei sitä oli­si enää kes­tä­ny. Mut­ta jos vaik­ka huo­men­na sit­ten käve­lyn sijas­ta. #

Muokkaukset

  1. +Con­tend-kilo­met­rit #

Responses

Comments are closed.