Salilla on avattu uusi sisäänkäynti miehille suoraan pukuhuoneeseen. Sieltä tuli pari kaveria eilen kun olin pukkarissa, ja näky hätkähdytti unimaisuudellaan. Tähän saakka se ovi on muiden suljettujen tavoin ollut visusti kiinni ja ”pääsy kielletty” -laputettu, ja nyt siitä yhtäkkiä kuljetaankin (minäkin). #

Se oli juuri sellainen näky, jollaisia minulla on unissa, joskin unessa tyypillisesti sitä kulkua ei olisi vielä avattu vaan ne kaverit olisivat käyneet ovesta omin luvin, ja minä olisin hätkähtänyt sitä röyhkeyttä, mutten olisi näyttänyt mitään ulospäin, vaan olisin vain pohtinut jotain tyyliin ”no näinhän siinä vääjäämättä käy”. Ja se uni kielisi ehkä jotain sisäisestä epävarmuudesta ja turvattomuudesta. #

Oikeissa unissani, ei näissä valve-, sen sijaan, näin viime yönä viimeisen Harry Potter -elokuvan. Se ei ollut Kuoleman varjelukset vaan Harry Potter ja Kuoleman enkeli. En muista (enkä ehkä nähnytkään) siitä muuta kuin loppukohtauksen, jossa odotettu ja pelätty Kuoleman enkeli (joka taisi muistuttaa hieman ankeuttajaa) viimein ilmestyi, ja sitten se vain kätteli kaikkia päähahmoja (Harryn posse), ja sitten elokuva päättyi. Olin ihan että WTF ja syöksyin Internetiin etsimään selitystä tälle taide-elokuvailmiölle lasten seikkailuhömppänä pitämäni tarinan lopussa. Enkä löytänyt! #

Jos palataan taas valvetodellisuuteen, en ole nähnyt Potter-elokuvista kuin Pazkabanin vangin ja senkin äänettömänä, joskin useampaan kertaan (linja-automatkoilla). Kirjoihin en ole koskenutkaan, enkä koske. #