Lehti irvailee Ylen vihapuhekeskustelunavauksen synnyttämälle vihaisten rasistien uhrimentaliteetille. En itse ole koskaan ollut järin kiinnostunut viimeksimainitun ryhmän (varsinkaan sen kotimaanhaaran edustajien) mielenliikkeistä, enkä siten ole ottanut selvää siitäkään, onko tämä ilmiö nyt todellinen vai vain Lehden keksimä karikatyyri. Se on kuitenkin uskottava syystä, joka sinänsä minusta on ylöskirjaamisen arvoinen havainto tässä vaikuttavista voimista. #

Kuten monien muidenkaan ympärillään vaikuttavien yhteiskunnallisten tekijöiden kanssa, kansalainen ei ole vanhan median kanssa tasa-arvoinen. Aikaisemmin tilanne oli todella surkea, mutta Internet onneksi tasoitti tilannetta jonkin verran: siellä kansalainen saattoi oman totuudentorvensa perustamalla olla hetken ajan tasa-arvoinen jälkijunassa Internetiin tulleen vanhan median kanssa. #

Vanhalla medialla on kuitenkin vaikuttavat kanavansa myös Internetin ulkopuolella, ja sen avulla se vääjäämättä kampeaa itsensä uudelleen kansalaisen yläpuolelle myös Internetissä: Internetiin 2010-luvulla tutustuva osaa etsiä sieltä Yleä, muttei Jorma Kansalaisen Totuudentorvea, ja jälkimmäisen löydettyäänkin todennäköisesti turvautuu tottumuksesta vielä pitkään edelliseen. Ja kun vanha media alkaa Internetissäkin toden teolla käyttää gorillanvoimiaan (eli rahaa: palkattuja työntekijöitä, ostettua sisältöä yms.), kansalainen huomaa taas pienenevänsä kuin pyy maailmanlopun edellä. #

Palannutta epätasapainoa kompensoidakseen kansalainen tarttuu parhaaseen aseeseensa: itsesääntelyn puuttumiseen. Kansalainen spekuloi, hutkii ennen kuin tutkii, viljelee epäkorrekteja näkemyksiä eikä ennen kaikkea säästele yhtään tuntemiaan sanoja. Kansalaisen raivo osuu varsinaisen kohteensa (esim. ulkomaalaiset) lisäksi myös vanhaan mediaan, koska tämä tukee vallitsevaa järjestelmää, jonka vastustamisesta kansalaisen raivo kumpuaa. #

Vanha media vastaa vetoamalla hyvään käytökseen. Se on opettajan lellikki, aina opettajalle mieliksi, eikä siksi tässäkään tilanteessa osaa muuta kuin vedota opettajan asettamiin sääntöihin. Totta kai, se itsehän tekee aina parhaansa niitä noudattaakseen ja uskoo niihin. #

Kansalaisen näkökulmasta sääntöihin vetoamisen viesti on: haluan, että sinut riisutaan siitä ainoastakin aseesta, joka sinulla minua vastaan enää on. Sinun tulee pelata samoilla säännöillä kuin minä, ja sen myötä vanha asetelma palautetaan: sinä häviät, koska olet minua pienempi. #

Tällä tavalla tarkasteltuna Lehden poimimana absurdilta vaikuttava ilmiö näyttää ihan luonnolliselta kastraatiopelolta. Vihainen rasisti pelkää ihan syystä, sillä vanhan median keskusteluja koskevan hyvien tapojen säännöstön ulottaminen häneen nitistää hänet takaisin siksi pikku torakaksi, joka hän vanhalle medialle Internetin ulkopuolellakin oli aina ollut. #

Kyse ei ole pelkästään siitä, että rasistin argumentointi ei kestäisi asiallisessa asioiden taistelussa; kun on kyse sumeista asioista (jollaisia valtaosa kiihkeitä tunteita herättävistä asioista on), volyymillä on vaikutusta, ja siinä mitattuna rasisti-kansalainen on jo nykyisin Internetissäkin vanhaan mediaan verrattuna takaisin marginaalissa. #

Piditkö lukemastasi? Paiskaa bitcoinilla!