HS:llä on (viiden luetun artikkelin jälkeen maksumuurin takana) ”narsistiksi” (arvatenkin narsistisesti persoonallisuushäiriöiseksi) ilmeisesti oman kertomansa mukaan diagnosoidun tyypin haastattelu. Ihan mielenkiintoinen, joskin minusta lähinnä siksi, että siinä on hassu epärytmi, kun tunnistan suunnilleen joka kolmannen ajattelumallin ihan selvästi omakseni ja sitten taas kahta muuta en ollenkaan. #

Sehän näissä juuri on ärsyttävää, että narsistillakaan kaikki näkemykset eivät kumpua siitä narsismista, eivätkä kaikki narsismista kumpuavatkaan näkemykset ole sairaalloisia, mutta kuitenkin iso osa ihmisistä lukee kontekstin takia ne kaikki ”näin tunnistan narsistin” -ohjeina. Terveellä tavalla narsistiset ja kokonaan epänarsistisetkin ajatukset poimitaan omaan narsistintunnistusohjelmaan, jolla on sitten kätevä leimata itseä häiritsevää käyttäytymistä. Se ei tietenkään ole artikkelin tekijän vika. #

(Mietin että sanoako ”oman kertomansa mukaan” vai ei. Kuinka narsistiksi diagnosoidun kertomus vahvistetaan? Saako lääkäri vahvistaa diagnoosin ulkopuoliselle, vaikka asianosainen itse olisi läsnä ja lupansa antanut? Minkään haastateltavan esittämien dokumenttien aitouteen ei voi luottaa sen enempää kuin hänen puheisiinsakaan, ne on helppo väärentää. Tosin varsinainen valehtelu ei kai kuulu kuin jonkin narsistien alaryhmän keinoihin (F60.8:n DMS-IV-kriteereissäkään sitä ei mainita), se on astetta kovempi kyky kuin tuossa artikkelissa mainittu ”taito sanoa ihmisille mitä he haluavat kuulla”.) #