Tulipa tänään mieleen, että edellisen ja toissakertaisen vuosisadanvaihteen välillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä. Tai ainakin minun käsityksissäni niistä. Mielikuvieni 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alulle on ominaista tietynlainen teknologiaperusteinen optimismi. Höyrykoneet, sähkö, lennättimet ja ties mitkä kaikki uudet hömpötykset muokkasivat yhä enemmän yhä tavallisempien ihmisten arkea, ja ihminen vaikutti ottavan maailman haltuunsa. (Myönnän kylläkin, että mielikuvani perustuvat pääasiassa ITV:n Poirotiin.) #
1900-luvun lopusta ja 2000-luvun alusta minulla on mielikuvieni pohjaksi omia muistikuviakin, jälkimmäistähän eletään vieläkin. Näen näissä menneissä vuosissa paljon sitä samanlaista optimismia kuin noissa mielikuvieni sadan vuoden takaisissa ajoissa. Teknologia kaikkinensa on toki ollut ubiikkia jo melkeinpä sen sata vuotta, mutta tietoteollinen vallankumous on synnyttänyt samanlaista hurmosta ja ihmislajin itsevarmuutta nyt kuin tiedoton teollinen sitä ennen. #
Lähiaikoina on siis odotettavissa yhtä järkyttävä sota kuin ensimmäinen maailmansota oli, ja sen jälkeen fasismin uusi nousu. #
Tosin toisen teoriani mukaan ihmiskunta kehittyy kaikessa kohti laimeutta. Sen perusteella vaikkapa tämänhetkinen oikeiston voittokulku eri puolilla Eurooppaa saattaisi olla 1920- ja 1930-lukujen fasismin jälkimaininki, ensimmäistä heikompi samakeskeinen aalto historian valtameressä. #