turvallisuus – marginaali

5. marraskuuta 2021: Breaker breaker

Paistoin kasvispiirakan. Raportoin vihannesleikkurin bugin Tukesille. Päivittelin palveluita ja sovelluksia. Leikkasin parran ja kävin suihkussa.

Remonttimies kävi. Pesin pyykkiä. Asensin muistikampoja. Tein salaattia ja keitin riisipuuron. Salilla tein rintaa, ojentajat ja venyttelin. Imuroin.

Takapihan variksilta oli pudonnut poikanen. Tein kovan jalkatreenin. Kävin kävelyllä, pyöräilemässä ja Prismassa. Tein ruokaa. Tutkin roksarsonia.

Salilla tein ojentajat ja rintaa ja venyttelin. Kävin kävelyllä. Työmaalla työmies talutti koiraa. Leikkasin tukkani ja partani. Keitin riisipuuroa.

Nousin 7.30. Salilla tein vatsalihakset ja olkapäitä. Väsytti, joten lepäilin loppupäivän. Vakiopyörälenkkini varrella oli lapsi jäänyt auton alle.

Jäin tänään melkein pyöränrattijuopon alle. Etukäteismielikuvaharjoituksista huolimatta en osaisi kuvailla tekijää.

Tylsimmät ja mielenkiintoisimmat naamat FBI:n etsimien luetteloissa.

Juolahti Tex Willeriä lukiessani mieleen, että onpa kumma jollei tällaista taktiikkaa käytetä tärkeimmissä arvokuljetuksissa nykyisin.

Katselin Shin Betistä kertovan dokumentin Miehet varjoista. Päällimmäisenä jäi mieleen, että voi mitä tomppeleita nämä äijät ovat.

Jos yhtenä päivänä ei ole nopeusrajoitusta, toisena on, kumpana päivänä kuljettajalla on isompi vastuu liikenneturvallisuudesta?