Olisin aika täydellinen astronautti ensimmäiselle miehitetylle Mars-lennolle1: voisin helposti viettää kuukausia sisätiloissa ohjelmoiden jotain, ja siinä sivussa pitää yllä lihaskuntoani päivittäisellä treenauksella, juuri niinhän minä elän nytkin. Ei ole mitään mikä sitoisi minua kotiplaneettaan, olisin täysin uhrattavissa jos raketti räjähtäisi tai retkikunta muusta syystä jäisi sille tielleen. Ja mikä tärkeintä, kykenen pysyttelemään hengissä masennuksesta huolimatta. Kolme vuotta masennuselämää ei ole mitään. #
No, ehken kuitenkaan ihan täydellinen. En oikein perustaisi muun miehistön seurasta, ja vääjäämättömissä kontakteissa pessimismini tarttuisi ehkä matkan aikana heihinkin, eivätkä kaikki ehkä sen kanssa pärjäisi. #