Uhka­herk­kyy­den ja trau­ma­pe­räi­sen stres­si­häi­riön välinen yhteys

JAMAssa julkaistu psykiatrinen tutkimus kertoo alustavista havainnoista traumaperäisen stressihäiriön ja ahdistuneisuushäiriöille ja masennukselle altistavan uhkaherkkyyden välillä. En ikävä kyllä pysty kertomaan mikä tuo yhteys on, sillä minulla ei ole pääsyä JAMAn artikkeliin, sen tiivistelmä on liian niukkasanainen minun tiedoillani tulkittavaksi, ja toisen käden tietolähteenä käyttämäni uutistiedote on itsensäkin kanssa eri mieltä tutkimuksen johtopäätöksistä#

Mikäli nyt kuitenkin mennään EurekAlertin otsikon pohjalta, niin israelilaissotilailla tehdyn tutkimuksen tulokset puhuvat ilmeisesti sen puolesta, että yksilöt, jotka ovat herkkiä havaitsemaan ympäristössään uhkia, ja sen takia siviilissä alttiita mm. ahdistuneisuushäiriöille, hyötyvät (kuten ainakin minun intuitionikin antaisi ymmärtää) tästä herkkyydestä taistelutilanteissa, joissa ympärillä todella on yksilön terveyttä ja henkeä uhkaavia vaaroja. Edelleen (joskin tämä on se osuus, joka itse tutkimuksen mukaan voi kyllä olla ihan päinvastoinkin) nämä yksilöt vaikuttaisivat olevan vähemmän alttiita traumaperäiselle stressihäiriölle taisteluista kotiuduttuaan. #

Välittäjänä toimii joka tapauksessa vanha tuttumme 5-HTTLPR#

Tässä pitää olla tarkkana: tuloksen väittämä ei siis ole, että nämä uhkaherkät yksilöt olisivat erityisen hyviä sotilaita. Hengen- ja terveydenmenetyksen välttäminen kuuluu kyllä sinänsä sotilaan toimenkuvaan, mutta niiden vaara sitäkin enemmän. Toisinaan (erityisesti hyökkäyssodankäynnissä) yksilön pyrkimyksestä itsesuojeluun voi olla operaation etenemiselle jopa haittaa. Tosin, lähinnä dokumenttielokuvien pohjalta saamani käsityksen perusteella kuvittelisin, että juuri israelilaissotilaiden omalla alueellaan ja samalla tavalla amerikkalaisten viimeaikaisten sotien jäljiltä Irakissa ja Afganistanissa nykyisin harjoittamaan kaupunkipartiointiin ja rauhanturvaamiseen vaaraherkkyys olisi juuri omiaan. #