Voi­ma­lan suun­nal­ta kuu­lui illal­la jon­kin ver­ran melua, välil­lä niin kuin met­sä­ko­neel­la sie­lä oli­si vie­lä iltayh­del­tä­tois­ta­kin rymis­tel­ty. En tie­dä oli­ko se poik­keuk­sel­lis­ta vai tääl­lä tavan­omais­ta. #

Vai­me­ni se sit­ten lopul­ta, ja vaik­ka voi­ma­lan takia täs­sä ei yhtä hil­jais­ta tai­da kos­kaan olla kuin enti­ses­sä käm­päs­sä, jos­sa naa­pu­rin las­ten ja vie­rei­sen auto­tien hil­jen­nyt­tyä oli par­haim­mil­laan (kau­pun­kia­sun­nok­si) ihan hii­ren­hil­jais­ta, ei tuo tun­tu­nut aina­kaan vii­me yönä unia­ni hait­taa­van. #

Nousin kym­men­tä vail­la kah­dek­san. #

Ham­mas­har­ja piti omi­tuis­ta nuri­se­vaa ään­tä ja simah­ti ensim­mäi­sen nel­jän­nek­sen jäl­keen. Akku oli tyh­jä, se har­jaus­toi­min­taa hait­taa. #

Asi­aa tut­kit­tua­ni kävi ilmi, että kyl­py­huo­neen valos­sa ole­va pis­to­ra­sia (johon har­jan latu­rin olin kyt­ke­nyt) on nii­tä type­riä, jot­ka sam­mu­vat valon sam­mues­sa. Mut­ta ham­mas­har­jan akun varauk­sen pitäi­si nor­maa­lis­ti kes­tää vaik­ka viik­ko­kin ilman lataus­ta, ja nyt se oli ollut vain yön yli tuos­sa. Ilmei­ses­ti tuo valai­si­meen upo­tet­tu pis­to­ra­sia ei siis pel­käs­tään kat­kai­se syöt­tö­vir­taan­sa lam­pun sam­mues­sa, vaan imee vir­taa sii­hen kyt­ke­tys­tä lait­tees­ta jos lait­tees­sa on akku. #

En tie­dä onko sel­lai­nen nor­maa­lia ja var­sin­kaan tur­val­lis­ta. #

Olen kyl­lä ruu­kan­nut tyh­jen­tää tuon ham­mas­har­jan akun puo­li­vuo­sit­tain muu­ten­kin sen akun kun­nos­sa­pi­tä­mi­sek­si, tämän­ker­tai­nen tyh­jen­nys sat­tui nyt vain vähän etua­jas­sa. #

Keit­tiön pis­to­ra­sias­sa har­ja latau­tui nor­maa­lis­ti. #

Kävin salil­la. Askel­kyyk­kyä, tai ei se mitään askel­kyyk­kyä ole vaan bul­ga­ria­lais­ta kyyk­kyä (pait­si kah­va­kuu­lil­la, eikä taka­jal­kaa hel­vet­ti soi­koon noin ylös), poh­kei­ta ja rei­den kou­kis­tuk­sia. Ihan hei­ve­röi­sel­tä tun­tuu taas olo, syö­mi­set ollu taas lie­väs­ti aliop­ti­maa­li­sia muu­ton takia ja hen­ki­nen kant­ti samas­ta syys­tä koet­teil­la. Olin aiko­nut veny­tel­lä vie­lä lopuk­si, mut­ta viho­vii­mei­siä kou­kis­te­lusar­jo­ja teh­des­sä­ni tajusin, ettei minul­la ole muis­ti­ku­vaa sii­tä sam­mu­tin­ko lie­den aamul­la puu­ron kei­tet­tyä­ni. #

Jär­kei­lin sit­ten kyl­lä, että a) se levy on kor­kein­taan kol­mo­sel­la (joka riit­tää kau­ra­puu­ron kie­hu­mi­seen), eikä se täs­sä ajas­sa sil­lä läm­möl­lä ole var­mas­ti vie­lä aina­kaan koko kämp­pää polt­ta­nut, ja b) se, etten muis­ta sam­mut­ta­nee­ni liet­tä, joh­tuu toden­nä­köi­ses­ti taas vain sii­tä, että olen teh­nyt sen ihan auto­maat­tioh­jauk­sel­la. Juu­ri sitä var­ten olen teh­nyt nume­ron sii­tä että tar­kis­tan lie­den tie­toi­ses­ti aina ennen kotoa läh­töä, mut­ta nyt kun uudes­sa pai­kas­sa kaik­ki on uut­ta ja eri­lais­ta niin se osa rutii­nia oli tänä aamu­na unoh­tu­nut. #

Toi­nen­kin asia oli sii­nä kou­kis­tel­les­sa jo Mie­leen tul­lut, nimit­täin se, ettei DNA:lta ollut vie­lä­kään kuu­lu­nut laa­ja­kais­ta-asian ete­ne­mi­ses­tä. Mie­tin, että pitää soit­taa sin­ne, ja sekin vei suo­ri­tus­te­ho­ja. Näi­den kah­den asian, plus sen että kau­pas­sa­kin pitäi­si käy­dä, mut­ta lom­pak­ko ei ollut muka­na, takia pala­sin tän­ne uudel­le asun­nol­le enkä van­hal­le niin kuin olin aiko­nut. Lie­si ei ollut pääl­lä, ja puhe­li­meen oli soi­tel­tu DNA:lta ja sen jäl­keen ystä­väl­li­nen asia­kas­pal­ve­lu­hen­ki­lö­ni oli lähet­tä­nyt teks­ta­ril­la tie­don, että laa­ja­kais­taa voi­tai­siin ruve­ta kyt­ke­mään kun pää­sen käy­mään. #

Käväi­sin sit­ten van­hal­la asun­nol­la suih­kus­sa ja syö­mäs­sä, panin pyy­kit pyö­ri­mään ja pyö­räi­lin kes­kus­taan. Kul­jin upo­uusia, tut­ki­mat­to­mia tei­tä, joi­ta tuon­ne ran­taan raken­teil­la ole­van asui­na­lu­een her­mo­ver­kok­si on silat­tu. Aika kova ja kyl­mä vas­ta­tuu­li oli men­nes­sä. #

DNA:lla luot­to­mie­he­ni oli (kuten veik­ka­sin­kin) juu­ri ruo­ka­tauol­la, mut­ta sain kol­le­gan, jol­le asia­ni oli uskot­tu. Vähän puhe­li­aam­pi, mai­nos­mie­hen oloi­nen tapaus tämä, mut­ta ystä­väl­li­nen ja osaa­van oloi­nen yhtä kaik­ki. Bon­ga­sin mai­nos­tau­lun mai­nos­rai­nal­ta pas­se­lis­ti Pin­kit päi­vät -tar­jouk­sen: kaa­pe­li­mo­dee­min (norm. 127 €) sai­si nyt 25 euroa nor­maa­lia hal­vem­mal­la. Sepä kan­nat­ti näin ollen jo sen­kin takia mak­saa saman tien eikä osis­sa, vaik­ka niin olin aiko­nut teh­dä joka tapauk­ses­sa. Ilmei­ses­ti sen­kin osi­tus oli­si siis kui­ten­kin tar­vit­taes­sa ollut mah­dol­lis­ta. #

Kyse­lin vie­lä vie­nos­ti että kuin­kas pian tämä kais­ta kyt­ke­tään, ja kuu­lem­ma jo tänään. Sii­nä vai­hees­sa olin jo suo­ras­taan älli­käl­lä lyö­ty tämän pal­ve­lun hyvyy­des­tä. #

Modee­mi­loo­ta oli sen ver­ran koo­kas, että pää­tin käy­dä välis­sä sen kans­sa koto­na enkä ruo­ka­kau­pas­sa niin kuin olin aiko­nut. Ja koto­na tie­tys­ti kyt­kin modee­min heti pai­koil­leen ja otin tyy­pit#

Sit­ten pyö­räi­lin Pris­maan, ostin pork­ka­noi­ta ja käsi­saip­pu­aa. Nykyi­sil­lä ket­juil­la 798 km. #

Pala­sin van­hal­le asun­nol­le, ripus­tin pyy­kit, söin, join kol­me kupil­lis­ta kah­via ja tein lop­pu­vii­kon pork­ka­na­ka­nat. Vein kuor­mal­li­sen tava­raa (enim­mäk­seen kui­va­ruo­ka-ainei­ta) uudel­le asun­nol­le ja skout­ta­sin koti­pal­ve­li­mel­le uuden sijoi­tus­pai­kan. Sit­ten vein toi­sen kuor­mal­li­sen jos­sa oli mm. se koti­pal­ve­lin, ja kyt­kin pal­ve­li­men tääl­lä verk­koon. Oli sen ver­ran myö­hä, että olin aiko­nut jo ruve­ta ilta­toi­mil­le, mut­ta tajusin, että ei ollut oikein mitä syö­dä, joten piti käy­dä vie­lä yksi kuor­mal­li­nen. Sain­pa­han sit­ten huo­mi­sen päi­väl­li­sen kaik­ki­nen­sa tän­ne (luu­li­sin), huo­men­na tar­vii muis­taa vain kuo­ri­ma­veit­si ja kah­vin­kei­tin. #

Ilta­pa­lak­si toin pari pakas­ti­mes­sa ollut­ta lei­pä­pa­laa, ja kei­tin nii­den kave­rik­si kanan­mu­nia. Lei­pien läm­mi­tys­tä en tul­lut aja­tel­leek­si, kun ei mul­la ole tääl­lä mik­ro­aal­to­uu­nia. Mut­ta käy­tin maa­lais­jär­keä ja läm­mi­tin ne lau­ta­sel­la, jon­ka panin sii­hen kanan­mu­na­kat­ti­lan pääl­le. #

Responses

Comments are closed.