Herä­sin puo­li seit­se­mäl­tä. Ei väsyt­tä­nyt kovin pal­jon. #

Kävin salil­la. Jalat oli vie­lä­kin mel­ko heik­koi­na eili­ses­tä lepuu­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta. Tein maas­ta­ve­toa, vaa­kapräs­siä, rei­den kou­kis­tuk­sia ja poh­keet. Präs­si piti lopet­taa toi­sek­si­vii­mei­seen sar­jaan kun pol­vea (vasen­ta täl­lä ker­taa) alkoi sär­keä. Kyy­kyt­hän lope­tin jo tuos­sa alku­vuo­des­ta kun pol­vet ei enää kes­tä­neet kipui­le­mat­ta. Präs­si yleen­sä vie­lä onnis­tuu kivut­ta. #

Koto­na panin pyy­kit pyö­ri­mään, ja suih­kun ja syön­nin jäl­keen läh­din käve­lyl­le. Kuun­te­lin Swor­nin The Death of Coo­per Har­ris -tari­nan kol­me jak­soa (osa 1, osa 2 ja Clo­sing Sta­te­ments). Haluan yhtä hyvät tro­pit kuin pää­tös­jak­sos­sa haas­ta­tel­lul­la Coo­per-poloi­sen äidil­lä. Nai­nen ker­toi kai­ken tapah­tu­neen vail­la tun­teen häi­vää­kään, kuin oli­si kuvail­lut ruuh­kas­sa sei­so­mis­ta tai muu­ta vas­taa­vaa pik­ku han­ka­luut­ta. #

Mut­ta oli­pa iha­nan vii­leä ilma! Vii­mein­kin voi taas kul­kea pit­kä­hi­hai­sis­sa ja -lah­kei­sis­sa hikoi­le­mat­ta. Con­ten­deil­la tähän men­nes­sä yhteen­sä 315 km. #

Koto­na ripus­tin pyy­kit, söin taas, ja sit­ten pais­toin lop­pu­vii­kon ruu­an (pork­ka­na­ka­naa). Tätä kir­joit­taes­sa­ni join 3 ja ⅔ kupil­lis­ta kah­via ja kuun­te­lin Aree­nal­ta lopun Muis­to­jen bule­var­din jak­sos­ta Kat­son veden pin­taa#

Kävin pyö­räi­le­mäs­sä vakio­len­kin, hyvin rau­hal­li­seen tah­tiin. Sii­nä oli­kin tah­don lujuus koet­teil­la, sil­lä jo vart­ti kotoa läh­det­tyä­ni iski kaa­mea kusi­hä­tä, mut­ta kos­ka olen mies, pää­tin tie­tys­ti että täs­sä­hän ei ruve­ta pysäh­te­le­mään. Limin­gan­tul­liin asti (¾ mat­kas­ta) sin­nit­te­lin, ja siel­lä kävin sit­ten Pris­man ves­saan heit­tä­mäs­sä var­maan elä­mä­ni pisim­män pis­san. #

Myl­ly­oja-Poik­ki­maan­tie -välin asfalt­tiin kai­ve­tut reiät oli vii­mein pai­kat­tu! Samoin mei­je­rin vie­res­sä Kai­nuun­tien ali­ku­lun auk­ko, joka oli sii­nä vis­siin koko kesän. Nyt siel­lä oli jus­tiin tasoit­ta­ja saa­nut työn­sä val­miik­si kun minä sii­hen jäl­ke­ni hurau­tin. Täl­lä välil­lä oli­si nyt mah­dol­li­suus hioa ennä­tyk­ses­tä pois sekun­te­ja! #

Mut­ta Hie­ta­saa­ren­kier­rok­sel­le oli samaan aikaan ajet­tu uut­ta hiek­kaa, kuin­ka epäi­ro­nis­ta. Se on nyt sen ver­ran peh­meä, että ennä­tyk­set tai­taa täl­tä kau­del­ta olla ajel­tu. #

Nykyi­sil­lä ket­juil­la tähän men­nes­sä yhteen­sä 255 km. #

Huo­mi­sen ja yli­huo­mi­sen tai­dan sääs­tel­lä jal­ko­ja pyö­räi­lyl­tä. Jos vaik­ka ehti­si­vät palau­tua lau­an­taik­si inter­val­le­ja var­ten. #

Koto­na söin pizzaa ja kat­se­lin MST3k:ta (Uncle Jim’s Dai­ry Farm ja X Marks The Spot). #